perjantai 18. elokuuta 2017

Värikäs Samoa

Kahdesta isosta ja neljästä pienestä saaresta koostuva 200.000 asukkaan Samoa on mielenkiintoinen yhdistelmä modernia ja takapajuista. Täällä on toimiva, nopea 4G verkko, mutta osa ihmisistä asuu seinättömissä aaltopeltimajoissa. Maaseudulla lihavat possut juoksevat irrallaan, kaupungin kahviloissa voi nauttia espresson ja croisantin. Viralliset kielet ovat samoa ja englanti, joten täällä on helppo asioida ja jutella ihmisten kanssa.



Samoa itsenäistyi 1962 ja perustuslaki on muokattu vanhat perinteet huomioiden: asiat tehdään "faasamoa", samoalaisella tavalla.  Tärkein elinkeino on turismi, mutta valtio on täysin riippuvainen ulkomaisesta talousavusta. Kiina on lahjoittanut ison sairaalan ja useita kouluja (ja ties mitä muuta). Talousapua tulee myös EU:lta, Japanista, Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Samoa on YK:n jäsen, joten vastapalvelus Kiinan ja Japanin tuelle on maksettavissa äänestyksessä. Myös ulkomailla asuvat samoalaiset lähettävät rahaa kotiin, koska perhe on ensisijaisen tärkeä.

Samoalla on satoja kirkkoja ja ihmiset ovat uskonnollisia.
Tässä purjehtijat menossa katoliseen messuun asianmukaisesti pukeutuneina.


Yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen. Vaikka mitään intialaista kastijärjestelmää ei ole, ovat toiset suvut etuoikeutettuja mm. terveydenhoidon suhteen. Usein näissä suvuissa on sukupolvesta toiseen henkilöitä eri hallintotasoilla. Köyhimmillä ei ole vaikutusvaltaa tai suhteita, eikä mahdollisuutta päästä hoitoon vakavan sairauden sattuessa. Peruskoulu on ilmainen, mutta koulut kärsivät opetusvälinepulasta.

Koululaisilla on koulupuvut. Miehet ja pojat käyttävät hametta,
varsinkin virallisissa tilanteissa.

Korruptio ja lahjonta ovat arkipäivää, mistä saimme heti tullessa pienen esimerkin, kun tulliviranomainen pyysi joka veneessä kestitystä ja lahjoja. Pyynnöt menivät ilmeisesti veneen koon ja varallisuusarvion mukaan: meiltä ei pyydetty lahjaa, mutta vihjaus tullausongelmaan taisi sisältää vinkin lahjuksesta. "Ongelma" oli se, ettei venetodistuksessa mainita veneen painoa, mikä estää uloskirjauksen. No, emme tajunneet vinkkiä ja ongelmakin unohtui pian. Isommissa veneissä tullinainen vaati kunnon aamiaista, munia ja pekonia, mutta tyytyi myös syömään kaksi isoa kulhoa cornflakesia. Ruotsalaisilta hän pyysi pullon viskiä, mutta sai vain shampoota. 

Kylätie Upolun saaren etelärannalla.

Kielteiset asiat eivät näy turistin arkipäivässä, ja Samoalla on ollut mielenkiintoista ja mukavaa. Ihmiset ovat hymyileviä, kohteliaita ja ystävällisiä. Pääkaupungissa Apiassa on pieni marina, jossa 17 euron vuorokausihintaan saa täyden palvelun: hyvä laituripaikka, vesi, sähkö, vartiointi ja (kylmä) suihku. Silti vuosittain vain noin 50 venettä käy täällä. Suurin osa jättää Samoan väliin ja purjehtii Tongalle. Amerikkalaiset menevät mieluummin Amerikan Samoalle, josta saa ostaa jenkkituotteita edullisesti.

Apia Marina. Vieressä hollantilainen kaverimme Anna Caroline.
Hinta-taso on edullinen, varsinkin verrattuna Ranskan Polynesiaan. Vihannekset ja hedelmät ovat käsittämättöman halpoja johtuen ehkä siitä, että niitä on yllin kyllin - kaikki kasvaa täällä kuuman kosteassa muhevassa maassa. Yksi papaija maksaa 20 eurosenttiä, nippu banaaneja 40 senttiä. Kurkut, avokadot, munakoisot ja kurpitsat ovat edullisia. Pussillisesta tomaatteja saa pulittaa 3,50 euroa. Kaupoissa on tavaraa, mutta lihatiskit ja pakastealtaat eivät ole houkutelleet ostamaan lihaa tai kanaa. Tuontitavarat ovat kalliita ja juustovalikoima suppea. Leipä on valkoista paahtoleipää (marinassa voimme käyttää paahdinta :-). Kalatorille emme ole vielä ehtineet, sinne pitää mennä kuudelta aamulla.

Vihannes- ja hedelmätori on aina auki, myyjät jopa nukkuvat täällä.

Kyläkauppa. Pääkaupunki Apiassa on marketteja.

Samoalaiset ovat jykeviä, osa lisäksi lihavia. Diabetes on kansantauti ja kuulimme, että vuosittain sen vuoksi amputoidaan satoja jalkoja (liika sokeri vaurioittaa verisuonia ja aiheuttaa verenkirtohäiriöitä alaraajoissa). Ruokavalio on muuttunut perinteisestä epäterveelliseen.

Turistikierroksella esiteltiin umu-uuni, kasa kuumia kiviä, joiden päällä
ruoka (leipäpuun hedelmät, taro-juuri, kala, banaani) valmistuu.

Kookoksen sisus raastetaan erityisellä
raastimella ja hiutaleista puristetaan
kookosmaitoa. Nuorten miesten työtä.

Kriketti ja rugby ovat suosittuja. Myös krikettijoukkueet pukeutuvat
"hameeseen" eli lavalavaan.
 Lotrasimme vedellä tulopäivänä, Hanski pesi jopa veneen, mitä emme ole tehneet kuin viimeksi Chilessä. Seuraavina päivinä satoi kaatamalla, joten nyt jokainen suolakide on taatusti poissa.
Tyynemeren länsiosassa pasaatit ovat entistäkin epävarmempia ja sää on usein sateista ja puuskaista. On syytä seurata isobaarikartasta konvergenssirintaman (South Pacific Convergense Zone), paikallisten konvergenssien, "tavallisten" rintamien sekä lineaaristen matalapaineiden (trough) liikkeitä. Näitä ei grib-kartoissa ole. Kahden päivän kaatosade ja puuskainen, kova tuuli aiheutui siitä, että lineaarinen matalapaine (trough) sai voimaa konvergenssista.

Olemme viettäneet aikaa ruotsalaisen sy Sprayn ja hollantilaisen
sy Anna Carolinen porukoiden kanssa. Vasemmalta Karl-Axel, Wietze,
Jannele ja Hanski - Elisabeth puuttuu kuvasta.

Vuokrasimme yhdessä kuuden hengen auton ja kiersimme saarta kaksi päivää. Kävimme mm. Robert Louis Stevenson museossa ja kiipesimme tunnin verran kukkulalle, jonne hänet on haudattu. Jos Stevensonin nimi ei sano mitään, niin Aarresaari sekä Dr Jekyll ja Mr Hyde ovat ehkä tutumpia. Niiden kirjoittaja, skotlantilainen Stevenson asui Samoalla neljä vuotta, kuolemaansa saakka vuonna 1894. Hän sairasti tuberkuloosia ja kuoli 44-vuotiaana talossaan Samoalla.

Stevensonin talo nykykuosissa. Museota ylläpidetään
amerikkalaisvaroin. Stevensonin vaimo oli jenkki.

Takkatulta ei täällä todellakaan tarvita, ja tämä on koristetakka vailla
savupiippua. Stevenson halusi takan, jotta tuntisi olonsa kotoisaksi.

Tästä tuli melkoinen pläjäys sekalaista tietoa, jonka olemme viikon aikana oppineet Samoasta. Hektisten turistipäivien jälkeen otamme viikonlopun rauhallisesti ja alamme katsoa sopivaa säätä jatkamiseen ensi viikon puolella. Purjehdimme seuraavaksi Fidzille Tongalle kuuluvat Niuetoputapu-saaren kautta. Nimi on sen verran hauska, että täytyy käydä katsomassa.


Saarikierroksella kävimme uimassa tässä merivesipoterossa.
Rohkeat ruotsalaiset hyppäsivät, me muut laskeuduimme portaita.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia tarinoita. Olikohan Samoalla myös "maalla juoksevia sikoja".

    VastaaPoista
  2. Oli, muutamia laihoja ja lihavia sikoja myös :-)

    VastaaPoista