Kun pienikin työ vie aikaa

Veneen kunnostuskohteita on useita eikä mihinkään ole päästy kunnolla kiinni. Tai no, ruostevaurioiden korjaamista voi aina tehdä, ja siihen onkin Hanskilla mennyt tämä viikko. Hommia hidastaa eniten tarvittavan työkalun tai materiaalin hankkiminen. Vaikka telakka on alueella, josta saa kaikkea, ei mikään suju hetkessä.

Hanski ankkuriboksissa.

 Tässä esimerkki, kuinka asiat etenevät. Viime viikolla Hanski aloitti ankkuriboksin ruosteenpoiston. Olimme toivoneet, että boksi voitaisiin hiekkapuhaltaa, mutta laattaruostetta oli niin paljon, että se piti ensin poistaa. Päivän kilkuttamisen jälkeen Hanski totesi tarvitsevansa tehokkaamman työkalun. Sellainen löytyi kaupungilta, mutta kone osoittautui käytössä liian heppoiseksi. Neulahakkuri olisi parempi. Telakalta saa vuokrata neulahakkurin sekä sen tarvitseman kompressorin, mutta ne olivatkin rikki. Sen toteamiseen meni päivä. Meidät neuvottiin työkalujen lainausfirmaan ja poljimme sinne pyörillä viime viikon torstaina. Neulahakkuri olisi kulkenut pyörälläkin, mutta kompressori ei. Firmasta sai kuljetuksen, mutta se maksoi yhtä paljon kuin työkalujen vuokra. Eikä kuljetusta saanut viikonlopuksi. Siispä takaisin telakalle kysymään heidän lava-autoaan lainaksi, olihan kuljetus meille ylimääräinen kulu. Työnjohtaja ei voinut itse luvata autoa, vaan kysyisi johtajalta. Tämän viikon tiistaina saimme tietää, että autoa voi lainata, tosin työnjohtaja lähtisi kuskiksi vastuu- ja vakuutussyistä. Hyvä näin. Työnjohtaja soitti työkalulainafirmaan, mutta kompressori oli varattu ja lainattavissa vasta ensi maanantaina. Siispä sovittiin, että haetaan kompura ja hakkuri telakan autolla maanantaina. Tänään saimme tiedon, ettei kompressoria olekaan saatavilla maanantaina, mutta voimmekin vuokrata telakan (korjatun) kompressorin ja hakea neulahakkurin lainausfirmasta pyörällä. Kaiken tämän lisäksi piti selvittää mikä sähköpistoke sopii 16 ampeerin lainakoneisiin, onko adapteria ja riittääkö sulake.

Samanlaisen tarinan voisi kirjoittaa sivuikkunoiden vaihtamisesta. Lyhyesti: emme onnistuneet ostamaan polykarbonaattia firmasta, jossa sitä on ja joka myy sitä telakalle. Pelkkä materiaali ei riitä, se on myös sahattava muotin mukaan ja jokaiseen kuuteen ikkunaan on porattava 14 reikää. Annoimme koko homman telakan tehtäväksi.

Halkeilleet runkoikkunat pitää vaihtaa. Täällä käytetään
polykarbonaatin sijaan akryyliä, mihin mekin päädyimme (8mm).

Vuotavien kattoluukkujen tarinaa en viitsi kertoa edes lyhyesti. Nyt selvisi, että meillä on kattoluukut mallia "Saimaa", ne pitävät ulkopuolella sateen, mutta eivät valtameren aaltoja. Mahdotonta löytää samankokoisia offshore/valtameriluukkuja.

Mantan pohja on hiekkapuhallettava ja maalattava. Periaatteessa helppo homma, sehän tehdään telakalla. On vaan ensin selvitettävä, mitä maaleja käytetään, mitä ne maksavat, kuinka monta kerrosta maalataan ja mikä on maalin kulutus. Hiekkapuhallus tehdään hallissa, joka on nyt varattu, eikä ole tarkkaa tietoa koska se vapautuu. Siirto halliin maksaa jostain ihmeellisestä syytä tuplaten veneen ylösnostoon verrattuna, vaikka kyseessä on sama työ helpompana versiona. Ennen halliin menoa masto on otettava pois, sitä varten tilataan kraananosturi. Valmistelemme maston irrotuksen itse. Kaikki irtain on otettava sisään ja loput suojattava huolellisesti hiekkapuhalluksen vuoksi. Vene on hallissa viikon eikä siinä voi silloin asua, mutta telakalla on vuokrattavissa huone (siinäkään ei ole vessaa, pyh).

Septi ja pönttö poistettu vessasta, joka on nyt sitten pelkkä sauna.
Olemmekin saunoneet kolmesti viikossa. Sähkö sisältyy venepaikan hintaan.

Paitsi että olen tutustutunt netissä teräsveneen maalaukseen (jälleen kerran), olen myös tutkinut eri purjekankaita ja leikkaustapoja. Isopurje on kirjaimellisesti riekaleina ja on tilattava uusi. Ensin sekin vaikutti helpolta, sillä Whangarein alueella on useita purjemaakareita. Ja kuinkas kävikään: yksi ei ikinä antanut tarjousta (vaikka kävi veneellä mittaamassa), toinen oli arveluttavan halpa, kolmannella oli huono maine ja hän oli lisäksi kallis. Siirryimme parin suosituksen perässä kysymään kahdelta Aucklandissa toimivalta purjeneulojalta tarjousta. Nyt saimme järkevät ja aika samanhintaiset tarjoukset. On vain valittava kahdesta tekijästä toinen.

Ostimme K-martista kaksi pyörää yhteishintaan 165 euroa.
Siniset kanisterit ovat pentrin tiskivettä varten. Ne kiikutetaan jäteviemäriin.

Näiden isojen töiden lisäksi on pikkuhommia kuten uuden vessanpöntön hankkiminen, ankkurivinssin huolto, muutaman alumiiniluukun hionta ja maalaus, sekä uuden aurinkokatoksen teettäminen. Katosta on kaksi tyyppiä käynyt jo katsomassa, eivät ole vaivautuneet lähettämään tarjousta. Tosin toisella on työn alla Mantan isopurjeen suojuksen vetoketjun vaihto.

Että edistyy, edistyy, mutta hissukseen.