tiistai 26. syyskuuta 2017

Maanjäristys, ei tsunamivaaraa

Samaan aikaan kun söimme Also-saaren Jimin ja Kyokon kanssa heidän mainiossa puu-uunissaan valmistettua pizzaa, noin tuhannen kilometrin päässä meistä, meren alla, järisi. Veneellä odotti muutama huolestunut viesti. Täällä ei maanjäristyksestä ole tietoakaan eikä se viranomaisten mukaan ole synnyttänyt tsunamia. Ja joka tapauksessa järistyskeskuksen ja meidän välissämme on Vanua Levun saari. Nyt siis rauhallisin mielin nukkumaan, kello on 21.30 ja on lasten ja purjehtijoiden nukkumaanmenoaika.

6.4. mangnitudin maanjäristys 26.9.2017
23.713°S 176.937°W
Lähde: www.radionz.co.nz


maanantai 25. syyskuuta 2017

Kaksi saarta, kaksi tarinaa

Matkalla Vanua Levun pohjoispuolelle pysähdyimme Rabin saarella, jolla on erikoinen historia. Britit ostivat saaren vuonna 1941 ja pakkosiirsivät sinne vuonna 1945 Kiribatiin kuuluvan Banaba-saaren asukkaat, koska halusivat louhia Banaballa fosfaattia.


Banabalaiset olivat tulleet sotaa ja japanilaisia miehittäjiä pakoon Kiribatin Tarawa-saarelle, ja heille valehdeltiin, ettei Banaballa ollut enää taloja jäljellä. Tuhannen meripeninkulman päässä Rabilla heitä odotti luvattujen talojen sijaan teltat. Osa vuonna 1945 siirretystä 800:ta ihmisestä oli ollut japanilaisten vankileirillä ja huonossa kunnossa - 40 kuoli heti alussa. Banabalaisia siirrettiin Rabille vielä 1970- ja 80-luvuillakin.
Fosfaattikaivos lopetti toimintansa 1979 ja pieni osa ihmisitä palasi Banaballe. Nykyään Banaballa asuu noin 300 henkeä. Rabin väiluku on 5000. Banabaa hallitaan Rabilta käsin.

Buakonikain kylä piiloutuu mangrovepuskiin, vain kirkko kurottelee
näkyvissä.
Rabissa elämänmeno ei juuri ole muuttunut vuosikymmeniin.
Kanoottia käytetään kalastukseen.

Rabin pohjoispuolella on Albert Cove, kaunis ankkuripaikka.
Rabin asukkaat puhuvat edelleen omaa gilbertin kieltään. Fidzinkielisen bula-tervehdyksen sijaan meille sanottiin mauri, hei! Saaren neljä kylää on nimetty Banaban kylien mukaan: Tabwewa, Tabiang, Uma ja Buakonikai. Vuonna 2005 rabilaisille myönnettiin Fidzin kansalaisoikeudet.

Joukko saarelaisia oli tullut Albert Coveen kaatamaan santelipuita.
Naiset kokkaavat, kun moottorisaha laulaa. Lahdessa on pari olkikattoista
majaa ja iso vesisäiliö lyhyitä vierailuja varten.
Michael avaa antamaamme keksipakettia.

Nuori mies kiipesi rivakasti palmuun pudottamaan
kookoksia. Päällimmäinen kuori lähtee terävän
puuseipään avulla.
Hanskilla kesti aika kauan saada kuori irti. Monica katsoo ja yrittää neuvoa.



Vanua Levun pohjoisrannalla ensimmäinen ankkuripaikkamme oli Also-saaren kupeessa. Saaren nimi oli aikoinaan Qaraicikobia, mutta vuonna 2002 se lahjoitettiin amerikkalaiselle purjehtijapariskunnalle Jim ja Kyoko Bandylle.

He olivat lähteneet Aslo II -purrellaan vuonna 1999 San Fransiscosta kiertämään maapalloa, mutta eivät päässeet Fidziä pidemmälle. Kun Also II purjehti tänne Vanua Levun "nurjalle puolelle", oli edellisen matkaveneen vierailusta kulunut 8 vuotta. Jim alkoi auttaa paikallisia korjaamalla heidän veneitään ja moottoreitaan, mikä johti lopulta kokonaan uuden veneen rakentamiseen - yhdessä paikallisten kanssa. Kyläläiset halusivat pariskunnan jäävän ja niin heille annettiin 7 hehtaarin saari.

Also II ajautui rantaan vuonna 2009, kun Thomas-sykloni riepotteli saarta.


Jim rakensi Alson mastosta HF/MF-radioantennin.
Hän piti vuosia "Rag in the air" -radionettiä.

Nyt 15 vuotta myöhemmin saarella toimii pieni kauppa sekä polttoainemyynti, mikä helpottaa läheisen pikkukylien asukkaiden kauppareissuja. Aikoinaan matka Lambasaan ostoksille kesti 4 tuntia suuntaansa, nykyään 2 tuntia, mutta harvalla on auto, joten kyyti maksaa.
Bandyt viljelevät saarellaan kaikenlaista ananaksista kookoksiin ja sitruunoihin. Jim paransi kookosöljyn puristusmenetelmää ja nyt he myyvät neitsytkookosöljyä.

Kyläläisiä tuli kaupoille jopa sunnuntaina.

Mela hoitaa kauppaa ja auttaa keittiössä.

Vietimme eilen hengästyttävän mielenkiintoisen kuusituntisen Jimin seurassa. Hän on persoona, joka ei tuhlaa aikaa small talkiin eikä kaihda mitään keskustelunaiheita. Mutta osaa myös kuunnella. Puhuimme niin politiikasta, kirjoista, suomalaisista lämmitysjärjestelmistä kuin merihistoriastakin. Välillä söimme Kyokon valmistaman herkullisen kana-lounaan.

Kyoko keittiössään, jossa on myös jääkaappi ja pakastin.
Sähkö tehdään aurinkopaneeleilla ja generaattorilla.

Jimillä oli ehtymätön tarinavarasto.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kavaa kyläpäälliköille

Lähdimme eilen Savusavusta läheiseen ankkuripaikkaan. Illalla lueskelimme lisää sevusevu-seremoniasta eli kavan lahjoittamisesta kylän päällikölle. Muutkin purjehtijat ovat olleet yhtä kummissaan ja oppaista löytyi niin ykstyiskohtaisia kokemuksia kuin tietoa otsikolla "Sevusevu aloittelijoille".
Seremonian kulku tuli jotakuinkin selväksi, mutta missään ei sanottu kuinka paljon kavaa pitää kerralla antaa. Jauhe ei käy, lahjan pitää olla risukimppu. Olimme ostaneet neljä kimppua ja aloimme epäillä niiden riittävyyttä, mikäli määrä on yksi nippu per kylä. Ei auttanut muu kuin ajaa aamulla takaisin Savusavuun ja mennä torille ostamaan kuusi nippua lisää. Nyt on lahja kymmeneen kylään.

Hanski pukeutuneena sevusevu-seremoniaan,
mutta aurinkolaseja ei saa missään nimessä
pitää, eikä hattua päässä.

Ostimme pienimmät ja edullisimmat niput, 15 fijin dollaria
eli noin 7 euroa puntti. Sama hinta kuin marinan poiju/vrk
Seremonia tapahtuu istuen ja kavanippu lasketaan päällikön eteen. Käteen ojentaminen olisi tahditonta. Jos päällikkö ottaa edessään olevan kavan, lahja on vastaanotettu ja olemme saaneet luvan ankkuroitua hänen lahteensa, uida, snorklata sekä kulkea kylässä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä käytännössä toimii.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kavaa kyläpäällikölle

Olemme nyt valmiit jättämään Savusavun tutkiaksemme tätä meille tuntematonta saarivaltiota. Fidzillä on 330 saarta ja satoja merimaileja saaristoa, joten kohteiden ja reitin valinnassa on ollut pohtimista. Ensin ajattelimme tehdä saman kierroksen kuin valtaosa purjehtijoista: Viti Levun eteläpuolen saarille ja pääkaupunki Suvaan, sieltä Viti Levun luoteiskolkkaan Muscet Coveen ja lopuksi joko Denaraun tai Vuda Pointiin marinaan odottamaan lähtösäätä Uuteen-Seelantiin. Tutkittuamme karttaa tarkemmin päätimme kuitenkin kiertää Vanua Levun saari pohjoiskautta ja suunnata Viti Levun saarelle ja Vuda Pointin marinaan tätä katta. Reitillä on vähemmän veneitä, pohjoisessa riutta suojaa aallokolta ja tuulet ovat suojan puolella maltillisempia. Ankkuripaikkoja näyttää olevan paljon. Aikaa kuluu arviolta noin kuukausi ja matkaa kertyy 300 merimailia.

Fiji Shores and Marinas esitteen suosituimmat purjehdusreitit (1-3)
ja mustalla ohuella viivalla meidän suunnitelmamme.
Olemme bunkranneet ruokaa ja juomaa. Viime blogissa mainittu Fiji Meats osoittautui hyväksi ja edulliseksi kaupaksi, josta ostimme vakuumipakattua lihaa, kanaa ja makkaraa sekä saaren tuoreita munia. Juusto on kallista (20 e/kg), samoin alkoholi, jota myydään markettien yhteydessä erillisissä osastoissa. Meillä on vielä yksi pullo Chilen punaviiniä jäljellä, joten olemme maistelleet viinejä (halvimmasta päästä) ja päädyimme kolmanneksi edullisimpaan 7 euroa maksavaan uusiseelantilaiseen punkkuun. Viiden euron viini oli juomakelvotonta.

Ei ole kauppaa karvoihin katsominen eli tästä kulahtaneesta talosta
löytyi kylän paras lihakauppa.

Samassa rakennuksessa toimii Waitui marina ja pieni kuppila,
josta saa maukasta ruokaa edullisesti. Kävimme kaksi kertaa lounaalla.


Todella maukas fish'n'ships 2,25 euroa.

Torilta haimme kaalia, kurpitsaa, munakoisoja, kurkkua, tomaatteja, porkkanoita, perunoita, banaaneja ja papaijoita. Sekä kavajuurta. Meidän on vietävä joka kylän päällikölle lahjaksi kavaa. Hän antaa sitten luvan ankkuroitua, nousta maihin, uida tai snorklata alueellaan. Tervehdyskäynti on nimeltään sevusevu, ja odotamme jännityksellä, mitä se kulloinkin pitää sisällään. Vakavimmillaan sevusevu on yhteinen kavaseremonia, jossa maassa istuen esitetään muodollisia tervehdyksiä ja kohteliaisuuksia sekä nautitaan kavaa. Kevyimmillään sevusevu on pelkkä kavan antaminen jollekulle kylästä, joka vie sen eteenpäin päällikölle.

Pippurikasveihin kuuluvan kavapensaan juuresta hienonnettua jauhoa sekoitetaan veteen ja saadaan kuravellin näköistä juomaa. Sen ensi kulaus aiheuttaa hieman nipistelyä tai tunnottomuutta huulissa, mutta en tiedä mitä tapahtuu, jos juo enemmän. Kavan nauttiminen on rituaalinen seremonia eikä sitä ilmeisesti kuppikaupalla juodakaan. Kava on kallista, ostimme sitä nyt 6-7 lahjan verran, mikä maksoi 70 F-dollaria eli noin 30 euroa, täällä iso raha. (Vertailun vuoksi viikon marinamaksu poijussa on sata dollaria.) Kavaa myydään jauheena, paloina ja risukimppuina, joissa juuri on kiinni oksissa. Myyjä opasti meitä ostamaan risukimppuja. Jauhettu kava olisi ollut edullisempaa, vain 2 dollaria pussi, mutta ehkä se ei kelpaa päällikön lahjaksi.

Kavamyyntiä torilla. Jauhepussit 2 dollaria, sanomalehteen
käärityt kimput 15-40 dollaria.
Vielä lopuksi pitää kertoa perjantai-illan ohjelmasta. Oli niin kylmä, vain 22 astetta, että lämmitimme saunan! Viimeksi saunoimme huhtikuussa Gambiersaarilla. Olipa ihanaa, tuli superpuhdas olo, vaikka täällä olemme päässeet lämpimään suihkuun päivittäin. Pohjoisen nettiyhteyksistä emme tiedä, mutta tekstipäivityksiä ja merkintöjä sijaintikarttaan laitamme SSB-meilillä.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Bussilla sairaalaan

Sisäänkirjautuminen Fidzille meni myöhään perjantai-iltapäivään, joten maksu terveysvirastolle (72 euroa) ja bioturvallisuusvirastolle (37 euroa) jäi maanantaille. Ymmärrettävästi veneessä käyneet virkailijat eivät ottaneet rahaa vastaan, eikä meillä Fidzin dollareita tietenkään edes ollut, kun emme olleet saaneet käydä maissa ennen muodollisuuksien hoitamista.

Olemme Copra Shed marinan poijussa (7,50 euroa/vrk).
Marina ilmoitti viranomaisille tulostamme ja hoitaa Fidzillä
tarvittavan purjehdusluvan. Mutta parasta on kuuma suihku!


Vastapäätä marinaa asuvat hedelmälepakot, jotka ovat
pirteimmillään illalla. Varsin äänekkäitä ja noin variksen kokoisia.
Maanantaina Hanski alkoi korjata matkalla vääntynyttä kaidetolppaa, joten lähdin hoitamaan maksut. Kävelin lyhyen matkan tullitoimistoon, jonne oli käsketty mennä. Väärä paikka. Bioturvallisuustoimisto (joka vastaa vihannesten, hedelmien ja lihan turvallisuudesta sekä syöpäläis- ja tuholaiskontrollista) löytyi toiselta puolelta kylää kulahtaneesta vaaleanvihreästä virastotalosta, jossa toimi myös sosiaali- ja opetustoimisto. Suunnistin sattumalta oikealle ovelle, vaikkei missään näkynyt kylttejä. Täällä valtaosa kauppojen ja virastojen kylteistä on käsin maalattuja, mikä luo ihan oman tunnelmansa ja saa miettimään kylttimaalarin katoavaa ammattikuntaa.

Purjehdus Niuatoputapulta Fidzille oli aika rankka aaltojen vuoksi:
avotilaan tuli jatkuvasti vettä ja yksi iso aalto irrotti tuulisuojat, väänsi
kaidetolpan vinoon, katkaisi preventterin pleissauksesta (taas),
vei mennessään vinssinkammen (halvan, jonka lukko ei toiminut),
hajotti puominkannattimen ja pärskäytti vielä vettä sisään oviaukosta
(jossa Hanski seisoi) suoraan naviskapöydän ja sähkötaulun päälle.
Kuvassa keli on jo tyyntynyt. Alussa oli 15-17 m/s.

Hanski joutui kaivamaan hitsausvehkeet esille, jotta sai
korjattua vääntyneen kaidetolpan. Tuulisuojaan osunut
vesimassa väänsi tolpan, jatkossa suoja tulee olemaan
heikommin kiinni, jotta se antaa periksi eikä tolppa.
Käsin maalatut kyltit tekevät kylän ilmeestä omanlaisensa.
Saatuani kuitin jatkoin matkaa terveysvirastoon, jonka olimme paikallistaneet jo sunnuntaikävelyllä. Talon - tällä kertaa kirkkaan sinisen - alakerrassa toimi tuomioistuin ja seinustalla isutui rivi ihmisiä odottamassa juttunsa käsittelyä. Kiipesin ulkoportaat yläkertaan ja löysin toimiston, jossa ei kuitenkaan ollut jotain kirjauskirjaa, minkä vuoksi maksua ei voitu ottaa siellä vastaan.
"Mene sairaalaan maksamaan, se on viiden minuutin kävelymatkan päässä", sanoi virkailija. Arvasin jo silloin, että viisi minuuttia tarkoitti ainakin viittätoista. Lähdin talsimaan maantien piennarta auringon paahtaessa kuumasti. Onneksi liikennettä oli vähän.  Savusavun kylä ei levittäydy laajalle, vaan tie mutkitteli keskellä pusikkoa ja viljelyksiä. Noin 15 minuutin kuluttua näin rakennuksia, jotka olisivat voineet olla sairaala, ja suunnistin kohti päärakennuksen oloista pitkää taloa. Vasta lähellä näin tekstin "Poliisin päämaja". Palasin tielle ja jatkoin kävelyä. Tulin pieneen kylään, jossa oli tiheässä aaltopellistä rakennettuja vaatimattomia taloja. Osa oli maalattu heleillä vaaleilla väreillä ja niitä ympäröi siistit pihapiirit istutuksineen. Värikästä pyykkiä roikkui pitkät rivit narulla kuivumassa.
Käveltyäni yhteensä noin 20 minuuttia saavuin sairaalan käsinmaalatulla kyltillä varustetulle portille. Sairaala käsitti useita matalia rakennuksia, ja harhailtuani lasten rokotuspisteen ja hammashoitolan luona menin sisään pääovesta, jonka edessä seisoi ambulanssi. Odotushuoneessa oli muutama ihminen ja sairaanhoitaja, jonka päähän oli pinneillä kiinnitetty pienen pieni valkoinen hilkka, ammattikunnan tunnusmerkki, sillä muuta virkaa tuolla tärkätyllä päähineellä ei kyllä ollut.  Löysin
hallintotoimiston ja sain maksettua kiskurimaisen 163,50 Fidzin dollarin (72 euroa) maksun siitä, että olimme ruksanneet  EI kysymyksiin kuten "onko joku kuollut veneessä, onko jollain kolera (tai vastaava vakava sairaus) tai onko jollain kuumetta tai yskää".

Ostimme paikalliset simkortit puhelimiin ja taas olemme online.


Myös täällä  kuten Samoalla vihannes- ja hedelmätori on paras ostospaikka,
ja kasvispainotteinen menu jatkuu. Sekalaisten ruokakauppojen liha ei
houkuttele, kanaa saa vain kokonaisena pakasteena. Tosin löysimme
Fiji Meat -nimisen pienen puodin, josta saattaa löytyä ostettavaa.
Tähän mennessä olemme syöneet matkalla saatua mahimahia.

Noin 3000 asukkaan Savusavu käsittää yhden kadun, jonka varrella on
lukuisia supermarketiksi itseään kutsuvia puoteja sekä muita pikkukauppoja.
Fidzin saarivaltio kuuluu Melanesiaan ja ihmiset ovat eri näköisiä kuin
Polynesiassa. Lisäksi täällä on vahva intialaisväestö, joka on perua
brittivallanajalta, jolloin Intiasta tuotiin työläisiä sokeriruokokoviljelmille.
Fidzi itsenäistyi 1970.

Päätin palata Savusavuun bussilla ja varmistin kysymällä, että sairaalan pihalle kaartava bussi toisaan meni sinne. Mutta bussi kääntyikin risteyksestä vastakkaiseen suuntaan. Uskoin kuitenkin neuvoihin ja istuin tiiviisti 30 eurosenttiä maksaneessa kyydissä täpötäydessä linjurissa. Käännyimme hiekkatielle ja kiertelimme asuinaluetta, joka oli vauraampi kuin aaltopeltikylä; talot olivat siistejä ja varsin kookkaita. Melkein kaikilla oli ikkunoissa metalliverkko tai tiheät puurimat - varkaiden vuoksiko? Tilavat pihat oli aidattu ja monessa seisoi auto. Harmitti, ettei ollut kameraa mukana. Bussi ajoi maltillisesti ja vasta kun se oli kokonaan pysähtynyt, poisjäävä nousi penkistä ja astui rauhallisesti alas avonaisena pidettävästä ovesta. Ikkunalaseja ei ollut, tuuli vilvoitti mukavasti. Sitten palasimme päätielle ja käännyimme oikeaan suuntaan. Bussi kiersi vielä toistamiseen sairaalan pihan kautta ennen kuin suuntasi Savusavuun. Mielenkiintoinen sairaalamatka, joka houkutti tuohon iltapäivälehtityyliseen otsikkoon :-).

Aamutaivas sai ottamaan Pilvibongarin oppaan esiin: harvinainen
Kelvin-Helmholzin aaltopilvi muodostuu eri suuntiin puhaltavien
tuulten välissä. Kiitos tarpeellisesta kirjasta Minna ja Sanna!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Kuvia Niuatoputapulta

Tulimme eilen kahden savun kylään Vitsi-saarille ja taas olemme online. Savusavusta ja Fidzistä myöhemmin, nyt kuvia Tongan Niuatoputapulta.

Hiekka on hienojakoista jauhoa, mikä tekee laguunin veden sameaksi.

Tafain saarella asuu 20 henkeä.

Tylsä tie kylästä toiseen

Kukkulan toiselta puolelta löysimme mukavamman reitin.


Tullitoimistossa hoidettiin kaikenlaisia asioita.
Nainen on pukeutunut perinteisesti pandanuksesta punottuun asuun.

Saaren pankki

Tiski oli päällystetty pääkaupunki Nukualofan turistikartalla,
ainoa turisteihin viittaava asia Niuatoputapulla.
Saarella oli paljon hoidettuja viljelyksiä.

Kirkkoa korjattiin talkoilla. Uusi katto lähes valmis.
Uusi sairaala/terveystalo on tsunamien tavoittamattomissa.
Kattomateriaalien puuttuminen viivästyttää tätä EU:nkin
rahoittamaa hanketta.

Nykyinen terveystalo. Takapihalla, räystään alla hurisi generaattori.
Laituri ja ankkuripaikka. Paikallisia veneitä oli vain muutama.
Tavaralaiva tulee tähän satamaan muutaman kuukauden välein.
Taustalla asumaton saari, jossa kävimme paistamassa makkaraa.
Pandanus-palmun lehtiä, joista valmistetaan mattoja ja kietaisuhameita.

Joka aamu joukko naisia liotti pandanuslehtiä meressä.
Viikossa vihreä muuttui ruskeaksi ja sitten vaaleaksi.

Pandanuslehtiä oli kuivumassa lähes joka pihalla.

Erikoinen hautamuistomerkki, kuin mainostaulu.
Yleensä haudoilla oli kivi kuten meillä. Vuoden 2009 tsunamissa
kuolleen kahdeksan kyläläisen nimet oli kaiverrettu yhteiseen kiveen.

Koululaiset poseeraavat!

Makeavesiallas oli jopa hieman viileä toisin kuin meri.
Oli mukava huuhtoa hiet ja suolat kunnolla iholta.

Ikuinen kesäkeittiö. Vilpoisampaa kokata ulkosalla.