lauantai 20. tammikuuta 2018

Näkemiin!

Ensi viikolla lennämme Suomeen. Paluu Uuteen-Seelantiin on auki, koska olemme päättäneet pitää taukoa purjehduselämästä. Haluamme olla Suomessa läheisten elämässä mukana.



 Manta saa olla Uudessa-Seelannissa marraskuuhun 2019 asti, joten sitä ennen on tehtävä jotain, joko anottava tullilta lisäaikaa, tuotava vene maahan tai purjehdittava ulos maasta, mikä on todennäköisin vaihtoehto. Emme kuitenkaan ole vielä päättäneet, lähdemmekö silloin suoraan kotia kohti vai vietämmekö vielä aikaa näillä kulmilla. Ihan vielä ei huvittaisi sännätä Intian valtamerelle ja Etelä-Afrikkaan, täällä on niin paljon nähtävää.

Harmi, ettei voi jakaantua kahdeksi, vaan pitää valita. Kahdesta hyvästä vaihtoehdosta valitsimme nyt Suomen.



Mantaa on ehostettu joulun jälkeen mm. uudella biminillä ja ikkunoiden aurinkosuojilla sekä uudella vessanpöntöllä. Olemme myös tilanneet uuden isopurjeen. Oli pieni shokki tajuta, että se on sitten viimeinen isopurjeemme. Ellemme seilaa vielä kasikymppisinä.
Pilssi on maalattu ja läpivientiventtiilit uusittu. Runkoa on paikkamaalattu ja kaidetolppien kiinnityskohdan ruosteet poistettu.

Ajokatoksen ikkunoissa on neppareilla kiinnitetyt aurinkosuojat.
Meneillään uuden biminin asennus. Vanha kesti viisi vuotta kunnes
homehtui ja hapertui.

Aurinkosuojista näkyy läpi, materiaali on reikäistä.


Tehtäväksi myöhemmin jää pohjan hiekkapuhallus ja maalaus, kattoluukkujen uusiminen sekä vanttien uusiminen (staagit on uusittu jo aiemmin). Kiwien verkkaisen työtahdin vuoksi emme uskaltaneet ryhtyä rikihommiin, ettei se jäisi kesken. Pohjan maalauksen tiedettiinkin siirtyvän seuraavaan kertaan.

Bimini sentään valmistui ennen lähtöä, mutta ei sekään pysynyt aikataulussa. Ja saumat vuotavat. Mutta ajokatoksen ikkunoiden aurinkosuojiin olemme tyytyväisiä. Monta vuotta suunniteltu hankinta saatiin vihdoin teetettyä. Ei enää lakanavirityksiä.

Uusi vessa. Sitä päästään testaamaan vasta vedessä.
Toivottavasti Johnsonin pumppu kestää paremmin kuin edellinen.
Ostimme varapumpun, joka oli lähes saman hintainen kuin koko vessa.

Nyt on edessä pakkaaminen, siivoaminen ja tavaroiden siirtäminen sisään. Hirvittää jättää Manta pitkäksi aikaa seisomaan. Telakalta saa maksullisen valvonnan: he tuulettavat ja katsovat, että kaikki on kunnossa.

Hanski pilssiruosteen kimpussa.

Helmikuun Vene-lehdessä ilmestyy yhteenvetojuttu Tyynenmeren ylityksestä. Mikä oli parasta ja mikä pahinta, riittikö aika ja toimivatko varusteet?

Syksyllä ilmestyy matkakirjani Jään ja tulen maat. Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan. Tosin kustantaja on vielä auki.

Tämä blogi päättyy tähän - tai seuraavaan postaukseen Suomesta. Kiitos lukijoille ja varsinkin kommentoijille. Uskaltakaa toteuttaa unelmanne!

Kuva: Raimo Mäkinen. Huippuvuoret 2012.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kesämyrsky

Torstaina Uuteen-Seelantiin iski myrsky kaatosateineen. Päivällä ei ollut asiaa ulos rankkasateen vuoksi, joten teimme töitä sisällä. Hanski maalasi pilssiä ja minä sukelsin Tulimaahan - matkakirja on nimittäin siinä vaiheessa. Illalla tuuli yltyi, mutta puhalsi onneksi keulan suunnasta. Eikä haitannut saunomista :-). Uutisten mukaan tuulen voimakkuus ylitti reippaasti hirmumyrskylukemat ja oli noin 36-40 m/s. Yö oli hieman levoton, kun Manta vavahteli puuskien kourissa, mutta teline on erittäin tukeva, olemme neljä vahvan teräspalkin välissä. Nyt perjantaina sade on lakannut, mutta tuulee edelleen kovaa.
Myrsky näytti ylittäneen Suomen uutiskynnyksen. Meillä siis kaikki hyvin.

Whangarei on sojottavan sormen ekan nivelen kohdalla.
Lähde: windy.com



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kahdeksan päivää Australiassa

Pieni raapaisu valtavaan maahan: kahdeksassa päivässä ehtii nähdä kengurun, koalan ja krokotiilin sekä ruuhkan moottoritiellä. Ehtii myös uida sademetsän vesiputouksilla ja nauttia Brisbanen mainioista ravintoloista.


Kaikkein parasta oli kuitenkin sukulaisten tapaaminen. Kiitos Juhana & Hanna, Krisse & Tuula!

Ensin lensimme Townsvilleen Aulin serkun perheen luo.

Jouluiloa!

Townsvillen näköalapaikka Castle Hill.
Jouluaaton kylpy sademetsässä.

Pojat ja Hanna. Vesi oli virkistävää, noin 20 C.

Perinteiset jouluruuat: rosollia, silliä, lohta ja ruisleipää - nam!

Kinkku ja laatikot luomassa joulutunnelmaa.

Jouluateria kesti lasten mielestä liian pitkään...


Valkoisessa kotelossa on etikkaa, joka auttaa meduusan polttamaan.

Meduusat ovat kuitenkin hengenvaarallisia eikä mereen voi
mennä myöskään krokotiilien vuoksi.

 Sitten tuhannen kilometrin päähän etelään Brisbaneen Hanskin serkkua ja tämän vaimoa tapaamaan.



Kris ja Tuula muuttivat kolmen lapsensa kanssa Australiaan
20 vuotta sitten.

Serkukset ovat tavanneet viimeksi 1960-luvulla!

Brisbanen keskustaan on tehty turvallinen hiekkaranta.



Kävimme naapuriosavaltiossa, kristallipuistossa.
Kristallit syntyvät laavan sisällä olevassa kuumassa kuplassa.

Istuimena kivettynyttä puuta 250 miljoonan vuoden takaa.

Kenguruita oli eläintarhassa eri kokoisia ja värisiä.
Häntä tukee istuessa.

Kesy ja peloton, mutta kumpi?

Koalat syövät eukalyptuspuun lehtiä, joka on niin ravintoköyhää, että
vuorokaudesta kuluu nukkumiseen 20 tuntia.

Kris ja Tuula vetävät Brisbanen Suomi-radiota ja YLE teki heistä jutun, jonka voi lukea täältä.
Ja olkaa tarkkana, jossain vaiheessa Suomi-radiosta tulee Tuulan tekemä juttu meistä.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulun ihmemaa

Huomenna lähdemme joululomalle naapurimantereelle. 
Hyvää joulua!!


Why Australia is called Oz? Because the short version of a person from Australia is "Aussie" which is pronounced "Ozzie". The Oxford English Dictionary records a first occurrence in 1908, in the form Oss. Oz is often taken as a reference to the fictional Land of Oz in the film The Wizard of Oz. (Sources: Wikipedia & Lonely Planet.)

maanantai 11. joulukuuta 2017

Punainen sunnuntaikävely

Pidimme taas sunnuntain (melkein) vapaana venetöistä. Tällä kertaa suuntasimme patikoimaan Bream Headiin, jonka ympäri olimme purjehtineet noin kuukausi sitten tullessamme Whangareihin. Hieno päivä, tuulinen ja aurinkoinen, vaikka Whangareissa tihutti.
Meillä on pari viikkoa hollantilaiskavereiden auto käytössä, kun ovat käymässä kotimaassa. Pääsemme kätevästi liikkumaan vähän pidemmälle kuin pyörillä.


Täällä alkaa olla kesä ja pohutukawa-puut jouluväreissä.


Lentokyvytön kiwi-lintu olisi helppo saalis koirille, siispä ei
koiria tälle ulkoilualueelle. Emme kylläkään nähneet yhtään kiwiä,
taitavat olla hämärässä liikkujia.
Polku kulki rinteen kuvetta jättiläiskanervametsässä.

Smugglers cove. Mietimme vaan, että mitä täällä on salakuljetettu.
Taustalla Bream Head, jonka laelle kiipesimme.

Tuplaselfie huipulta.

Takaisin lähtöpisteeseen Urquhart-lahteen, jossa olimme tullessa
yön ankkurissa.





keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän hiekkapuhallus

Kun Suomessa vielä oli viidennen päivän ilta, me heräsimme kello 5.30 itsenäisyyspäivään. Suomen värit viritettiin hiekkapuhallukseen kuuluvista välineistä - oli nimittäin ankkuriboksin (tai kuten englanniksi sanotaan ketjulokeron) puhallus- ja maalauspäivä. Itse emme voineet ajankohtaan vaikuttaa ja jäimme paitsi myös Whangarein vierasveneilijöille järjestetystä juhlasta. Telakkamestari Kevin teki puhalluksen, puhdistus ja maalaus jäi Hanskille.

Itsenäisyyspäivän haaleita värejä.

Telakkamestarin hommiin kuuluu myös hiekkapuhallus.



Kaksi vuotta sitten itsenäisyyspäivänä Ushuaiassa söimme centolla-rapua kuohuviinin kera ja katsoimme telkkarista Linnan juhlia. Suomesta oli vieraita: Päivi ja myöhemmin saapuivat vielä Pive ja Markku. Tänään Hanski pisti kannella seisten poskeen kaksi kylmää nakkia ennen kuin alkoi maalata. Syöminen oli jäänyt päivän kuluessa vähiin.
Hiekkapuhallus kesti aamukahdeksasta iltakuuteen. Sen jälkeen imuroimme ja siivosimme loput hiekat pois, ja Hanski tunki itsensä lokeroon pyyhkimään pinnat asetonilla ennen maalausta.

Juhlallista itsenäisyyspäivää kotimaahan!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Hengähdyshetkiä

Työt telakalla jatkuvat, mutta välillä on kerättävä voimia ja tehtävä jotain kivaa. Kun unohtaa ruostuneen pohjan, työkalut ja ympärillä kaikuvat rälläkän, hiekkapuhalluksen ja sirkkelin äänet, voi nauttia omasta pihasta. Olemme muutamana iltana savustaneet lohta ja vihdoin saimme myös grillin toimimaan. Täällä alkaa olla kesä, päivisin on jopa kuuma.

Vanhan kaasukaidegrillin uusi elämä hiiligrillinä. Lauantaisin torilta
saa maukasta luomulihaa, vieläpä edullisesti. Meillä on tietysti myös
puutarhatuolit. Kuvan aneemisista yleisväreistä huolimatta erinomainen pihvi!



Savustuslaatikko on ollut käyttämättä lähes koko matkan.
Nyt siitä on huvia ja hyötyä. (Kuva: Janneke Kuysters.)

Hollantilaiset kaverit savulohi-illallisella. Alkupalat "puutarhassa".
(Kuva: Janneke Kuysters.)



Edellisestä kattauksesta paranneltu versio.

Sunnuntaina Janneke ja Wietze hakivat meidät autolla ja ajoimme puolen tunnin päähän Whangarei Headsiin, josta lähtee useita patikkareittejä. Päivän valinta oli kiipeäminen 420 metriä korkealle Manaialle. Matka ei ollut pitkä, mutta nousua riittävästi. Huolet kaikkosivat samaa tahtia puuskutuksen ja hien kanssa. Parasta lääkettä työuupumukseen. Kahden tunnin patikoinnin jälkeen kevyt lounas aurinkoisella terassilla. Hieno sunnuntaipäivä!



Mt Manaian huipulla noin tuhannen rappusen jälkeen.
Idea vapaapäivästä tuli kavereilta ja se osui nappiin.

Näkymä Bream Headiin, jonka kiersimme purjehtiessa
Opuasta Whangareihin. Ulommaisessa lahdessa olimme yön ankurissa.

Niin, ne työt. Hiekkapuhallus siirtyy hamaan tulevaisuuteen, sillä hallissa oleva vene on siellä vielä ainakin kaksi kuukautta ja haluamme lähteä viimeistään tammikuun lopulla Suomeen. Hallin käytöstä ei veloiteta, joten ei ole kiire ulos. Outoa bisnestä.

Keskiviikkona on tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata ankkuriboksi, josta Hanski sai lainaneulahakkurilla hyvin laattaruosteen pois. Hiekkapuhalluksen tekee telakan työntekijä ja se tapahtuu omalla paikalla, joten tuulen suunnan täytyy olla oikea - poispäin naapuriveneestä ja takanamme olevista mastoista. Saas nähdä keskiviikkona...

Nyt on menossa ikkunoiden vaihto. Saimme viime viikolla uudet akryyli"lasit", jotka oli sahattu muotoon ja rei'itetty telakan pajassa.

Huomenna viemme Janneken ja Wietzen Aucklandn lentokentälle ja saamme heidän autonsa käyttöön siksi pariksi viikoksi, kun ovat Hollannissa. Ystävällistä! Mukaan lähtee isopurje, jonka kanssa menemme tapaamaan purjemaakaria. Lopullista valintaa purjeen ompelijasta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Mutta työt edistyvät, kohta voi listasta viivata ensimmäisen kohdan yli ;-)