lauantai 2. helmikuuta 2019

Jään ja tulen maat

Kirja tuli painosta! En ole tohtinut markkinoida sitä ennen kuin se on käsissä. Nyt on! Olen helpottunut ja iloinen, tämä on ollut pitkä projekti ja olen tyytyväinen lopputulokseen.

Kirja ei ole kirja ennen kuin se on taitettu ja painettu. Sindbadilaisten Tiina ja Jaakko Herttuan graafinen suunnittelu ja taitto muuttivat aaneloset ja valokuvat teokseksi.

Kiitos kaikille, jotka lukivat käsikirjoitusta sen eri vaiheissa, kommentoivat, ehdottivat, korjasivat kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Oli upeaa, kun oli useita editoreita. Kiitos Freddelle kansikuvasta, se kuvastaa kirjan henkeä.

Jään ja tulen maat on pehmeäkantinen, silti tuhti teos, painaakin 700 grammaa. Sivuja on 256, kuvia en ole laskenut, mutta niitä on runsaasti.

Hinta verkkokaupassani 34,80 + postitus 5,20 eli yhteensä pyöreät neljäkymppiä. Verkkokauppa on helpoin tapa ostaa teos. Voi sen tulla Lauttasaaresta noutamaankin ja säästää postikulun.

Kirjailija-kustantaja hommissa: kirjalaatikot varastoon.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Rauhallista joulua

Lähes vuosi on vierähtänyt - tai oikeammin kiitänyt - edellisestä päivityksestä. Vuosi Suomessa on ollut täynnä elämää ja tekemistä: töitä, mökkiremonttia, ystävien ja sukulaisten tapaamisia sekä satoja pieniä arkisia asioita. Olemme viihtyneet ja nauttineet, niin tavallisesta arjesta kuin erityisistä hetkistäkin. Pojanpoikien ja veljenpoikien kanssa on vietetty aikaa varsinkin mökillä, mutta myös fudis- ja shakkiotteluita jännäten - joko kentän laidalla tai etänä.

Muutama purjehdusreissukin vuoteen mahtui: 5mr-veneen purjehtiminen Hankoon ja takaisin sekä Aulin osallistuminen Navigateur-naisistoon legillä Tammisaari-Kärdlä-Kuressaari. Kumpikin olivat todella mukavia seiluita ja riittivät hyvin täyttämään merikaipuun. Naispurjehduksella sain hoidettua kätevästi myös hiukset ja jalat - kampaajalle kun ei ollut aiemmin kerinnyt, puhumattakaan jalkahoidosta.

Kuuma kesä kului pääosin mökkiä maalatessa ja kunnostaessa sekä loppukesästä ampiaisia väistellessä. Sekä mökin pihapöydän että uuden kodin pitkän ruokapöydän ääressä olemme saaneet viettää iltaa ystävien kanssa, mikä paikkasi syntynyttä seurusteluvajetta. Tärkeitä hetkiä.

Seuraava matkakirjani, Jään ja tulen maat. Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan ilmestyy helmikuussa Venemessuille, jossa pidän kaksi esitystä kirjan teemaan liittyen.


Kirjan kansikuva: Fredrik Eriksson.
Kansi ja taitto ovat työn alla, graafisen ilmeen
toteuttaa Herttuan pariskunta (Savumerkki.com)


Tervetuloa Venemessujen Purjehdussatamaan kuuntelemaan, mitä on Kap Hornin kierto nykyään ja miksi kylmä aina vaan kiehtoo? Puolen tunnin esitykset "Purjehdus Kap Hornille ja Etelämantereelle" ovat
  • keskiviikkona 13.2. klo 15
  • lauantaina 16.2. klo 11.  
Yleisökysymyksiin on varattu aikaa ja puheenvuoroja jakaa Tuuli Petäjä-Sirén.

Kirjaa voi ostaa messuilla esitysten jälkeen sekä myös verkkokaupasta.

Purjehdussunnitelmia tuleville vuosille on tehty. Huhti-toukokuussa lennämme Uuteen-Seelantiin, viemme Mantan kunnostuksen loppuun (pohja, riki ja kattoluukut), laskemme veneen veteen ja purjehdimme tuhannen merimailia Uuteen-Kaledoniaan, josta takaisin Kiwien maahan marraskuussa. Hanskin osalta jatko on auki, joko hän palaa Suomeen töihin tai jää Uuteen-Seelantiin, minä tulen Suomeen loppuvuonna 2019. Vasta vuoden kuluttua eli vuodenvaihteessa 2020-21 lähdemme purjehtimaan Mantaa kohti Atlanttia ja Eurooppaa, tosin reittiä ei ole lyöty lukkoon (parikin vaihtoehtoa on mielessä) ja aikaa siihen kuluu pari vuotta. Ainakin. Eli haluamme vielä nyt pitkittää Suomessa oloa ennen pidempää purjehdusta.

Mutta ihan seuraavaksi lähdemme ansaitulle joululomalle Lappiin.

Rauhallista joulua ja hyvää vuotta 2019! Nähdään Venemessuilla!


lauantai 20. tammikuuta 2018

Näkemiin!

Ensi viikolla lennämme Suomeen. Paluu Uuteen-Seelantiin on auki, koska olemme päättäneet pitää taukoa purjehduselämästä. Haluamme olla Suomessa läheisten elämässä mukana.



 Manta saa olla Uudessa-Seelannissa marraskuuhun 2019 asti, joten sitä ennen on tehtävä jotain, joko anottava tullilta lisäaikaa, tuotava vene maahan tai purjehdittava ulos maasta, mikä on todennäköisin vaihtoehto. Emme kuitenkaan ole vielä päättäneet, lähdemmekö silloin suoraan kotia kohti vai vietämmekö vielä aikaa näillä kulmilla. Ihan vielä ei huvittaisi sännätä Intian valtamerelle ja Etelä-Afrikkaan, täällä on niin paljon nähtävää.

Harmi, ettei voi jakaantua kahdeksi, vaan pitää valita. Kahdesta hyvästä vaihtoehdosta valitsimme nyt Suomen.



Mantaa on ehostettu joulun jälkeen mm. uudella biminillä ja ikkunoiden aurinkosuojilla sekä uudella vessanpöntöllä. Olemme myös tilanneet uuden isopurjeen. Oli pieni shokki tajuta, että se on sitten viimeinen isopurjeemme. Ellemme seilaa vielä kasikymppisinä.
Pilssi on maalattu ja läpivientiventtiilit uusittu. Runkoa on paikkamaalattu ja kaidetolppien kiinnityskohdan ruosteet poistettu.

Ajokatoksen ikkunoissa on neppareilla kiinnitetyt aurinkosuojat.
Meneillään uuden biminin asennus. Vanha kesti viisi vuotta kunnes
homehtui ja hapertui.

Aurinkosuojista näkyy läpi, materiaali on reikäistä.


Tehtäväksi myöhemmin jää pohjan hiekkapuhallus ja maalaus, kattoluukkujen uusiminen sekä vanttien uusiminen (staagit on uusittu jo aiemmin). Kiwien verkkaisen työtahdin vuoksi emme uskaltaneet ryhtyä rikihommiin, ettei se jäisi kesken. Pohjan maalauksen tiedettiinkin siirtyvän seuraavaan kertaan.

Bimini sentään valmistui ennen lähtöä, mutta ei sekään pysynyt aikataulussa. Ja saumat vuotavat. Mutta ajokatoksen ikkunoiden aurinkosuojiin olemme tyytyväisiä. Monta vuotta suunniteltu hankinta saatiin vihdoin teetettyä. Ei enää lakanavirityksiä.

Uusi vessa. Sitä päästään testaamaan vasta vedessä.
Toivottavasti Johnsonin pumppu kestää paremmin kuin edellinen.
Ostimme varapumpun, joka oli lähes saman hintainen kuin koko vessa.

Nyt on edessä pakkaaminen, siivoaminen ja tavaroiden siirtäminen sisään. Hirvittää jättää Manta pitkäksi aikaa seisomaan. Telakalta saa maksullisen valvonnan: he tuulettavat ja katsovat, että kaikki on kunnossa.

Hanski pilssiruosteen kimpussa.

Helmikuun Vene-lehdessä ilmestyy yhteenvetojuttu Tyynenmeren ylityksestä. Mikä oli parasta ja mikä pahinta, riittikö aika ja toimivatko varusteet?

Syksyllä ilmestyy matkakirjani Jään ja tulen maat. Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan. Tosin kustantaja on vielä auki.

Tämä blogi päättyy tähän - tai seuraavaan postaukseen Suomesta. Kiitos lukijoille ja varsinkin kommentoijille. Uskaltakaa toteuttaa unelmanne!

Kuva: Raimo Mäkinen. Huippuvuoret 2012.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kesämyrsky

Torstaina Uuteen-Seelantiin iski myrsky kaatosateineen. Päivällä ei ollut asiaa ulos rankkasateen vuoksi, joten teimme töitä sisällä. Hanski maalasi pilssiä ja minä sukelsin Tulimaahan - matkakirja on nimittäin siinä vaiheessa. Illalla tuuli yltyi, mutta puhalsi onneksi keulan suunnasta. Eikä haitannut saunomista :-). Uutisten mukaan tuulen voimakkuus ylitti reippaasti hirmumyrskylukemat ja oli noin 36-40 m/s. Yö oli hieman levoton, kun Manta vavahteli puuskien kourissa, mutta teline on erittäin tukeva, olemme neljä vahvan teräspalkin välissä. Nyt perjantaina sade on lakannut, mutta tuulee edelleen kovaa.
Myrsky näytti ylittäneen Suomen uutiskynnyksen. Meillä siis kaikki hyvin.

Whangarei on sojottavan sormen ekan nivelen kohdalla.
Lähde: windy.com



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kahdeksan päivää Australiassa

Pieni raapaisu valtavaan maahan: kahdeksassa päivässä ehtii nähdä kengurun, koalan ja krokotiilin sekä ruuhkan moottoritiellä. Ehtii myös uida sademetsän vesiputouksilla ja nauttia Brisbanen mainioista ravintoloista.


Kaikkein parasta oli kuitenkin sukulaisten tapaaminen. Kiitos Juhana & Hanna, Krisse & Tuula!

Ensin lensimme Townsvilleen Aulin serkun perheen luo.

Jouluiloa!

Townsvillen näköalapaikka Castle Hill.
Jouluaaton kylpy sademetsässä.

Pojat ja Hanna. Vesi oli virkistävää, noin 20 C.

Perinteiset jouluruuat: rosollia, silliä, lohta ja ruisleipää - nam!

Kinkku ja laatikot luomassa joulutunnelmaa.

Jouluateria kesti lasten mielestä liian pitkään...


Valkoisessa kotelossa on etikkaa, joka auttaa meduusan polttamaan.

Meduusat ovat kuitenkin hengenvaarallisia eikä mereen voi
mennä myöskään krokotiilien vuoksi.

 Sitten tuhannen kilometrin päähän etelään Brisbaneen Hanskin serkkua ja tämän vaimoa tapaamaan.



Kris ja Tuula muuttivat kolmen lapsensa kanssa Australiaan
20 vuotta sitten.

Serkukset ovat tavanneet viimeksi 1960-luvulla!

Brisbanen keskustaan on tehty turvallinen hiekkaranta.



Kävimme naapuriosavaltiossa, kristallipuistossa.
Kristallit syntyvät laavan sisällä olevassa kuumassa kuplassa.

Istuimena kivettynyttä puuta 250 miljoonan vuoden takaa.

Kenguruita oli eläintarhassa eri kokoisia ja värisiä.
Häntä tukee istuessa.

Kesy ja peloton, mutta kumpi?

Koalat syövät eukalyptuspuun lehtiä, joka on niin ravintoköyhää, että
vuorokaudesta kuluu nukkumiseen 20 tuntia.

Kris ja Tuula vetävät Brisbanen Suomi-radiota ja YLE teki heistä jutun, jonka voi lukea täältä.
Ja olkaa tarkkana, jossain vaiheessa Suomi-radiosta tulee Tuulan tekemä juttu meistä.


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulun ihmemaa

Huomenna lähdemme joululomalle naapurimantereelle. 
Hyvää joulua!!


Why Australia is called Oz? Because the short version of a person from Australia is "Aussie" which is pronounced "Ozzie". The Oxford English Dictionary records a first occurrence in 1908, in the form Oss. Oz is often taken as a reference to the fictional Land of Oz in the film The Wizard of Oz. (Sources: Wikipedia & Lonely Planet.)

maanantai 11. joulukuuta 2017

Punainen sunnuntaikävely

Pidimme taas sunnuntain (melkein) vapaana venetöistä. Tällä kertaa suuntasimme patikoimaan Bream Headiin, jonka ympäri olimme purjehtineet noin kuukausi sitten tullessamme Whangareihin. Hieno päivä, tuulinen ja aurinkoinen, vaikka Whangareissa tihutti.
Meillä on pari viikkoa hollantilaiskavereiden auto käytössä, kun ovat käymässä kotimaassa. Pääsemme kätevästi liikkumaan vähän pidemmälle kuin pyörillä.


Täällä alkaa olla kesä ja pohutukawa-puut jouluväreissä.


Lentokyvytön kiwi-lintu olisi helppo saalis koirille, siispä ei
koiria tälle ulkoilualueelle. Emme kylläkään nähneet yhtään kiwiä,
taitavat olla hämärässä liikkujia.
Polku kulki rinteen kuvetta jättiläiskanervametsässä.

Smugglers cove. Mietimme vaan, että mitä täällä on salakuljetettu.
Taustalla Bream Head, jonka laelle kiipesimme.

Tuplaselfie huipulta.

Takaisin lähtöpisteeseen Urquhart-lahteen, jossa olimme tullessa
yön ankkurissa.