sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Hyvästi Ranskan Polynesia

Ennen lähtöä yritin laittaa kananmuna-päivitykseen kuvia, mutta marinan netti oli niin hidas, että tuloksena oli vain oma ärtymykseni ja turhautumiseni. Toivottavasti latausyritykset eivät sekoittaneet tekstiä. En nimittäin saanut blogia edes näkyviin, lähtökiireetkin painoivat päälle.

Viimeksi purjehdimme pidemmän legin kaksi kuukautta sitten (800 mpk Gambier-Apataki), joten kesti tovi laittaa vene merikuntoon. Vasta yhdeltä torstai-iltapäivällä päästimme MaiKain poijun irti ja suuntasimme Bora-Boran kulkuaukolle. Satamassa tuuli navakasti, puuskat 15 m/s, mutta ne aiheutti Boran hammas, korkea vuori. Merellä tuuli oli tasaisempi ja heikompi, noin 12 m/s. Aallokko oli aika keikuttavaa ja kuten olin arvannut, lievä kuvotus vaivasi minua ensimmäisen vuorokauden.

Matkaa Suwarrowille oli edessä 700 mpk. Atolli kuuluu Cook-saariin ja sen venäläiseltä kuulostava nimi on tosiaan peräisin venäläiseltä tutkimusmatkailija Lazarovilta, joka vuonna 1812 purjehti paikalle Suvarov-nimisellä aluksella. Nimi on sittemmin muuntunut enemmän englantia muistuttavaan muotoon tupla-v-kirjaimineen.

Alkumatka on mennyt reippaasti, kaksi 145 merimailin vuorokautta, mutta nyt tuuli on vähitellen moinannut ja vauhti pudonnut noin viiteen solmuun. Laskimme olevamme perillä tiistaina, mutta sää nähdä kuinka käy. Heikkenevä tuuli ja vanha maininki saavat purjeet paukkumaan, mikä on hermoja raastavaa - varsinkin, kun purjeet ovat vanhuuttaan heikkokuntoisia. Isopurjeessa on jo monta paikkaa ja taas muutama uusi repeämän alku. Genuan skuuttikulmasta on yksi kiinnikenauha katkennut. Ehkä huomenna on spinnun vetovuoro.

Ranskan Polynesiassa vierähti tasan kolme mukavaa kuukautta. Varsinkin Gambier jää upeana paikkana mieleen.
Nyt on edessä englanninkielisiä maita, Samoa ja Fidzi.

Sijaintikartasta voi seurata etenemistämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti