Suwarrow

Loppumatka ei mennytkään yhtä joutuisasti. Kun tuuli alkoi tyyntyä, nostimme genaakerin ja pääsimme 4-5 solmua. Keskellä yötä kuului pamaus. Genaakkerin/spinnun nostimen ploki oli mennyt rikki. Saimme kuitenkin kiskottua purjeen alas. Tuuli tyyntyi edelleen ja ajoimme 10 tuntia koneella. Siinä vaiheessa oli jo selvä, ettemme ehdi perille tiistaina valoisaan aikaan, joten otimme isopurjeen alas ja hissuttelimme menemään puolikkaalla genualla noin kolmea solmua. Vene rullasi valtavasti ilman isopurjeen tukea.

Hanskin kuusikymppisiä vietettiin siis merellä keikkuen. Epämukavaa ja hidasta menoa lohdutti juhlakala: Hanski väsytti ja sai ylös 10 kilon mahimahin. Vaikka kaadoin viinaa kiduksiin, meinasi kala tehdä takakannen tavaroista säleitä viimeisillä voimillaan. Kalaa oli mahdotonta pidellä, sen koko 120 cm vartalo oli jäntevää lihasta, joka löi salamana valtavalla voimalla. Olemme kuulleet tarinan mahimahista, joka pongahti sisään pieneen purteen ja tuhosi sisustan. Nyt uskomme, että se on totta. Aiemmin kiinni oli miekkakala, joka veti kaiken siiman ulos, hyppäsi korkealle ilmaan niin että näimme sen upean siluetin, sitten kala ja viehe olivat poissa.

Keskiviikkoaamuna 26.7. saavuimme Suwarrowille (714 mpk ja 140 tuntia eli 5 kn keskivauhti). Motujen yllä parveilevat tiirat näyttivät kaukaa ihan hyttysiltä, niin paljon niitä oli. Atolli on luonnonsuojelualue, eikä maihin saa mennä kuin Anchorage-saarelle, jossa Tom Neale aikoinaan asui. Talo on edelleen pystyssä, mutta toimii varastona. Saarella kesäkuun alusta lokakuun loppuun asuvilla puistonvartijoilla on uusi talo. Nyt he, Harry ja Katu, olivat saapuneet vasta 19.6. ja sen jälkeen Suwarrowilla oli vieraillut 9 venettä. Vähemmän kuin olin luullut.

Saapuessamme ankkurialueella oli yksi vene, mutta lähipäivien aikana saapui neljä lisää eli meitä on nyt yhteensä kuusi: ruotsalainen Spray ja neljä jenkkiä. Tilaa on eikä kukaan ole liian lähellä. Onnistuimme saamaan suojaisimman spotin riutan reunasta. Tällä hetkellä navakka tuuli sadekuuroineen viuhuu rikissä eli on juuri sellainen keli, jonka halusimme täällä välttää. Onneksi tuulee idästä eikä tämän kelin (maramu) normaalista suunnasta kaakosta, sillä se ottaisi suoraan ankkurialueelle. Olimme suunnitelleet illaksi nyyttäreitä ja grillausta rannalla, mutta saa nähdä kuinka käy. Puistonvartijat seurustelevat mielellään purjehtijoiden kanssa, ei ihme.