Kaksi kaalia ja kahdeksan porkkanaa

Huomasin, ettei ole tullut kirjoitettua kunnon kuvausta Gambierista. Saariryhmä sijaitsee Tuamotuista etelään ja Australsaarista itään. Gambierin saaret ovat 20 x 15 merimailin mittaisen neliönmuotoisen koralliriutan sisällä. Tuliperäisiä, isompia saaria on neljä (Mangareva, Taravai, Aukena ja Akamaru), lisäksi riutan varrella on pienempiä korallisaaria, motuja, joissa kasvaa puita ja pensaita. Pisimmällä motulla on lentokenttä. Rikitean kylä on suurimmalla, Mangarevan saarella. Myös muilla saarilla ja motuilla on asukkaita, yhteensä noin tuhat.

Gambier on kuin minikokoinen Marquesas ja Tuamotu, joista on poimittu hyvät puolet. Tulivuorisaarten ankkurilahdissa ei ole maininkia kuten Marquesasilla, mutta saaret ovat rehevän vihreitä. Hedelmiä ja kukkia on runsaasti. Jos haluaa kokea koralliatollin tunnelmaa, voi valita jonkun lukuisista riutan motuista. Kuten Tuamotuilla, motuilla ei ole varsinaisia lahtia, vaan ne suojaavat kapealta tuulisektorilta. Gambierilla on kuitenkin motuja melkein kaikille tuulille. Sekä saarilla että motuilla on hienoja koralleja, värikkäitä kaloja sekä pieniä haita snorklailtaviksi.

Liikkumista haittaavat lukuisat helmisimpukkapoijut, sillä täällä kasvatetaan Tuamotujen tavoin "mustia" helmiä. Onneksi poijut ja niiden väliset köydet ovat aika syvällä, mutta pari säikähdystä koimme ajaessamme eilen Totegegiemotulle. Yli meni! Liikkumista puolestaan helpottaa aluetta jo kolunneiden purjehtijoiden gps-reitit. Saimme Puerto Williamsissa yhden kiwi-veneen reitit ja ne täydentyivät täällä uusilla. (Open CPN-karttaohjelman reitin voi tallentaa muistitikulle ja siirtää omaan karttaan.) Osa riutan sisällä olevasta alueesta on kartoittamatonta, joten ankkuripaikasta toiseen kulkevat reitit ovat hyödyllisiä. Lisäksi meillä on Open CPN:ssä Google-karttoja (ilmakuvia), joissa matalikot ja korallit näkyvät hyvin. Kolmas navigointitapa on havainnointi (tai kuten englanniksi sanotaan eye-ball navigation): auringon paisteessa matalat ja korallit erottaa.

Viihdyimme edellisellä saarireissullamme Taravailla hyvin, mutta vappuaattona palasimme kylään, koska paljon puhutun (ja odotetun) tarvike- ja ruokalaivan oli määrä saapua seuraavana päivänä. Muistelimme Puerto Williamsin viikottaisia laivatuomisia, vain silloin kaupoissa oli vihanneksia. Salaatin ja tomaattien kiilto silmissämme odotimme laivaa, joka kaartoi lahteen vasta keskiviikkoaamuna. Menimme iltapäivällä ensimmäiselle tiedusteluretkelle, mutta täällä tahti on Chileä verkkaisempaa, ei vielä mitään hyllyillä. Myöhemmin liityimme kauppoja kiertelevien kyläläisten ja purjehtijoiden joukkoon. Ja mitä laiva olikaan tuonut: kaalia, porkkanoita, appelsiineja ja omenia. Ei salaattia, ei tomaattia, ei paprikaa, ei munakoisoja.... Ostimme kaksi kaalia ja kahdeksan porkkanaa. Hedelmien rahtaaminen tänne hedelmäparatiisiin tuntui hullulta, mutta paikalliset ostivat niitä. Ovat ehkä kyllästyneet iänikuisiin papaijoihin, guaviin, banaaneihin ja pomplemousseihin (greipin sukulainen).

Tästä päästäänkin aiheeseen hedelmät. Kaikki mainitut - ja tiettynä kautena myös mangot - kasvavat puutarhassa ja ovat siksi ulkopuolisten ulottumattomissa. Hedelmiä on kuitenkin yli tarpeen, joten joskus paikalliset antavat niitä purjehtijoille. Kukaan ei myy hedelmiä tai vihanneksia, ei ilmeisesti ole tarvetta tienestiin. Me emme ole tavanneet anteliasta puutarhuria, mutta saimme banaaneja ja pomplemousseja muilta purjehtijoilta.
Yhdellä patikkaretkellä bongasimme keskellä metsää kolme papaijapuuta. Otimme pari rakaa papaijaa kokeeksi ja vot, ne kypsyivät keltaisiksi. Palasimme paikalle ja täytimme kaksi reppua papaijoilla. Löysimme metsästä myös avokadopuun, josta napsimme 5-6 hedelmää. Avokadoissa oli paksu, kova kuori ja iso kivi, mutta vaaleanvihreä liha oli yhtä hyvää kuin jalostetun kauppatavaran. Myös pomplemousse- ja sitruunapuita kasvaa villiintyneinä. Kun kohtaa hedelmäsaaliin, on tunne kuin suurenkin aarteen löytäneellä! Ja nyt kaali-porkkanasalaatin tekoon. Se syödään makkaran kera saunan jälkeen.