Paratiisin vankina

Olisimme jo lähteneet Tuamotuille, mutta sitkeä pohjoistuuli pitää meitä edelleen Gambierilla. Samoin noin kymmentä muuta matkavenettä. Viime päivinä on tullut lisää veneitä ja tällä hetkellä ankkuripaikalla on ennätysmäärä 24 paattia. Sateinen ja tuulinen sää ei houkuttele motuille, joten kaikki saaristoon tulleet keikkuvat Rikitean edustalla. Mutta mikäs täällä on odotellessa, paratiisissa.

Olemme vierailleet helmifarmilla, käyneet katsomassa paikallisia tanssiharjoituksia, syöneet noutopizzaa, tutustuneet muihin purjehtijoihin yhteisissä rantajuhlissa, patikoineet metsäpolkuja ja teitä, löytäneet metsästä papajoita, avokadoja, banaaneja, pomplemousseja sekä kurpitsan. Arkiaskareita tehdään joka päivä, kuten pestään pyykkiä. Sitä kertyy hikisessä ilmanalassa. Perustin yhtenä aamuna jollaan lakanapyykkipaljun, oli helppo lotrata sadevedellä. Vettä haetaan vuotavilla kanistereilla rannan hanasta, joten sitä ei viitsi huvikseen tuhlata. Rikiteassa on yksi leipuri, joka leipoo sata patonkina kaksi kertaa päivässä. Ne loppuvat aina kesken, joten leipomossa on oltava joko kello 5 tai 14. Valtio tukee toimintaa ja pitkä patonki maksaa vain 70 eurosenttiä. Valkoista höttöä, mutta ei tarvitse hehkuttaa omaa uunia. Joskus leivon itse.

Saalis! Papaijat pitää kerätä vihreinä, ennen kuin eläimet syövät ne.

Kylän ainoan kuppilan netti ja ainoa ilmainen netti. Ranskalaisen Joelin
helpottunut hymy 41 päivän purjehduksen jälkeen konerikkoisella paatilla.

Mangarevan rumpu- ja tanssiryhmä valmistautuu Uudessa Seelannissa
pidettävään festivaaliin.

Simpukat sidotaan naruun. Nämä ovat vielä liian pieniä helmenkasvattajksi.

Saimme mukaan myös syötävää. Hyvää oli!

Jokainen meistä kuudesta valitsi simpukan ja sai sen
sisällä olleen helmen omaksi.

Hanski valitsemassa simpukkaansa. Tässä työpisteessä helmi
poistetaan ja sisälle laitetaan kasvamaan uusi aihio - Mississipin valkoinen
jokihelmi. Puolessatoista vuodessa simpukka kehrää sen ympärille tumman kuoren.

Yhden kävelyretken saalis.

Patonkileipomossa. Paikallisilla on omat, pitkät  kangaspussit. Me ostimme
kaupasta muovisen patonkipussin, joka maksoi lähes saman kuin leipä.