Apataki

Ei ollut maramu, vaan MSC eli mesoscale convective system, jossa ukkosilma ei pääse purkautumaan trooppisen ilmamassan alta, vaan salamointi ja sade pitkittyy. Sen sijaan päivää Apatakille saapumisemme jälkeen alkoi monen päivän maramu, navakka ja puuskainen idän-kaakon puoleinen tuuli. Mutta se ei meitä haitannut, olimme hyvässä ankkuripaikassa Apatakin koilliskulmassa, jossa palmut taittoivat pahimman tuulen.

Apatakin viikko on ollut mieleenpainuva. Emme tunteneet s/y Irenen Eevaa ja Tapiota etukäteen, mutta meillä on ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Heti ensimmäisinä päivinä menimme snorklaamaan. Sain lainaksi maskin ja räpylät ja pääsin totuttelemaan vedenalaiseen maailmaan. Typerä pelkoni sai kyytiä, kun todella näin veden alla: kauniita koralleja ja uteliaita kaloja. Tapiolla oli harppuuna mukana, ja saimme samalla reissulla illallisen. Eeva ja Tapio tietävät kalat, joissa ei ole hermomyrkky cigueteraa. Hanskin kanssa menimme illalla onkimaan. Syöttinä oli erakkorapujen pyrstöja, jotka Eeva oli napsaissut ravusta irti. Itse en uskaltanut vetää saksia heiluttelevan ravun pehmeää pyrstöä esiin kotilosta. Noloa.

Opimme myös uutta kookoksista. Niitä ei tarvitse hakea palmun latvasta, vaan maahan pudonnut on paras, kunhan se on ehjä. Olimmekin ihmetelleet, kun Hanskin puusta pudottamat kookokset pilaantuivat matkalla. Kypsä kookospähkinä on luonnon säilykepurkki, joka pysyy hyvänä pitkään.

Tästä lähtien Mantassa tehdään Irenen pannuleipää. Ei enää taikinan vaivaamista kädet jauhossa, ei kuumana hehkuvaa uunia, vaan helppo leipä valmistuu liedellä paistinpannussa. Lisäksi olemme herkutelleet Eevan kalatahnalla ja saaneet uusia raakakalareseptejä.

Eeva ja Tapio ovat asuneet osa-aikaisesti Irenessä 42 vuotta, joten heidän kokemuksensa veneessä asumisesta on mahtava. Kokemus on jalostunut useiksi näppäriksi ratkaisuiksi. Olemme oppineet paljon uutta ja saaneet moneen kysymykseen vastauksen.

Pari päivää sitten purjehdimme peräkanaa Apatakin eteläosaan Carenagen telakan edustalle. Täällä Irene on ollut syklonikaudet ylhäällä, ensimmäisen kerran vuonna 2009. Pääsin kolmen kuukauden tauon jälkeen suihkuun, mikä tuntui taivaalliselta. Nettikin on, mutta tähän mennessä vaan periaatteessa, yhteys on käytännössä olematon. Telakkaa pyörittää Laun kolmen sukupolven perhe, joskin keskipolvi on käymässä Papeetella. Perheenjäsenet ovat Eevan ja Tapion hyviä ystäviä ja myös me olemme saaneet lämpimän vastaanoton.

Viikon lopulla lähdemme 220 merimailin päähän Tahitille.