Rauskuja ja muita elämyksiä

Mistä aloittaisin? Moorean lahdista ja näköalasta, grilli-illoista, yöpurjehduksesta, rauskuista vai erilaisista snorklauspaikoista? Sen jälkeen kun reilu viikko sitten lähdimme Tahitilta, on tapahtunut paljon mukavaa.

Maanantaina moottoroimme tyynessä 20 merimailia Moorean saarelle ja ankkuroiduimme teräväkärkisten, korkeiden vuorten rajaamaan Cookin lahteen. Kapteeni C. kävi täälläkin vuoden 1769 purjehduksellaan. Cookia ennen Tahitille ja sen saarille olivat jo purjehtineet Samuel Wallis (1767) ja Louis-Antoine Bougainville.

Saapumassa Cooc-lahteen. Korkeimmat huiput jäivät kuvan ulkopuolelle.

Moorealla viljellään ananasta. Emme nähneet ananaspelloilla hedelmiä, mutta kävlyretkellä näköalakukkulalle poikkesimme mehubaarissa juomassa ananasmehut. Lattialla oli laatikollinen tuoreita ananaksia, mutta niitä ei meille myyty. Neljän tunnin kävelyretki teki hyvää veneessä istumisen jälkeen ja maisemat olivat upeat. Oponuhu-laaksoa myötäilevän tien päästä oli näkymä sekä Cook-lahteen että Oponuhu-lahteen, johon olimme siirtyneet seuraavana päivänä.

Näköalapaikalla. Taustalla Oponuhu-lahti.

Neljän tunnin kävelyä virkisti ananasmehu.

 Näiden syvien, v-muotoisten lahtien vesi on ruskeaa niihin virtaavien jokien vuoksi, joten vaihdoimme Moorealla vielä kolmanteen paikkaan lahden suulle. Ankkuripaikalla oli parikymmentä venettä, joukossa Christophen ja Carinan le Envoil. Olimme tutustuneet ensin virolaiseen Carinaan ja sitten ranskalaiseen Christopheen Puerto Williamsissa. Heidän hienon tarinansa kerron joskus myöhemmin.

Muistelimme Hanskin kanssa 15 vuoden takaisia aikoja. Silloinkin kävelimme näköalapaikalle ruotsalaisten Tinan ja Gustafin kanssa. Mutta parhaiten Mooreasta oli jäänyt mieleen kesyt rauskut, joiden seassa snorklasimme. Kuulimme, että paikka oli vielä olemassa. Toiminta on hieman arveluttavaa: hotelleista tuodaan asiakkaita tälle tietylle paikalle ja opas syöttää rauskuja. Siksi ne parveilevat paikalla ja jopa "halaavat" matalassa vedessä seisovia ihmisiä. En muista viime kerrasta kuin rauskut, nyt paikalla parveili lisäksi kymmenkunta riuttahaita. Nämä mustatäplähait (black tip sharks) ovat kuulemma ihmiselle vaarattomia, mutta yli metrin mittaisten haiden kiertely ympärillä sai minut ja pian Raimonkin nousemaan jollaan. Hanski ja Riitta olivat rohkeita ja pysyivät vedessä. Elämys joka tapauksessa. Ja täällä nimi Manta ymmärretään rauskuksi; myöhemmin rausku-turistiryhmä heilutteli meille iloisena huomatessaan veneen nimen.

Mustatäplähait.

Riitta ja manta.

Kuin tilauksesta heikkotuulinen sää muuttui navakaksi kaakkoistuuleksi (maramuksi) ja torstaina lähdimme purjehtimaan sadan merimailin matkan Raiatealle. Aamuauringon noustessa ajoimme sisään itäpuolen kulkuaukosta. Raiatea ja sen pohjoispuolella sijaitseva Tahaa ovat saman riutan sisällä, ja saaret pystyy kiertämään riutan suojassa. Pysähdyimme Raiatean isoimman kaupungin Uturoan laituriin ja kävimme ruokakaupassa. Moorealla olimme testanneet kaasugrillin uutta elämää hiiligrillinä ja se toimi hyvin. Lampaankyljykset olivat herkullisia. Oli saatava lisää grillattavaa. Grilliruoka oli paitsi hyvää, mutta se piti myös veneen sisätilan alle 30-asteessa toisin kuin hellalla kokkaus. Tonnikalapihvit ja salaatti maistuivat taas illalla Tahaan Hurepiti-lahdessa. Oli juhannusaatto, mutta keskikesän valojuhlaa ei täällä keskitalvessa vietetä.

Juhannustanssi Harrin haitarin tahdissa.

Tämä ei ole uusi tuuletinmalli, vaan neljä pihviä menossa grilliin.

 

Juhlimme ennakkoon Hanskin kuusikymppisiä. Kapu sai ikäänsä
sopivia lahjoja: aikaa (hienon purjehtijankellon), lisää muistia (uuden
iPadin muodossa), vahvat silmälasit sekä valoa päähän!

Juhannuspäivän ohjelmassa oli snorklaus virtaavassa vedessä, "korallijoessa". Kahden motun välissä kasvaa korallia - joka aina houkuttelee myös värikkäitä kaloja. Vuorovesivirran viemänä pääsi mukavasti eteenpäin juurikaan räpylöitä liikauttamatta, vedenalaisia maisemia ihaillen.
Vietimme Tahaalla toisenkin yön, nyt Tapuamun rauhallisessa lahdessa. Maanantaina purjehdimme 20 merimailin matkan Bora-Boralle, jonka huippuja olimme ihailleet edellisen illan auringonlaskussa.

Bora-Boralla emme ole Hanskin kanssa aiemmin käyneet. Se on turistisaari, mutta hotellit ovat eri puolille laguunia ripoteltuja kaislakattoisia majarykelmiä. Hienoja ankkuripaikkoja löytyy hotellien ulottumattomista. Turismi on kuitenkin hilannut hintatason - esimerkiksi helmikorut ja Tahaan kuuluista vanlija - korkeammaksi kuin muilla saarilla.

Kylän ja MaiKai Marinan vastapäätä löytyi tällaista.
Manta ankkurissa kuvan keskellä.

Bora-Boralla on kaksi marinaa, vanhempi Bora-Bora Yacht Club ja kylän tuntumassa sijaitseva MaiKai-marina. Valitsimme jälkimmäisen, koska se on kävelymatkan päässä kylältä. Marinamaksu oli 24 euroa ensimmäiseltä yöltä, 12 euroa seuraavilta. Vettä saa tankata ekan päivän hintaan 100 litraa. Marinan yhteydessä on kaislamajahotelli, tyylikäs ravintola sekä uima-allas.

MaiKai Marina.

Emme viipyneet marinassa kuin yhden yön. Kävimme kaupassa ja ostamassa Heiva-juhlaan liput keskiviikkoillaksi. Sitten ajoimme aution motun luo ankkuriin. Mutta seuraavista päivistä, saarikierroksesta ja Heivasta seuraavalla kerralla.