Niuatoputapu

"Pyhä kookos" on tämän tongalaisen saaren hassu nimi suomennettuna. Se muodostaa viereisen Tafahin ja kauempana sijaisevan Niuafo'oun kanssa Niuas-saariryhmän.
Niuatoputapu sijaitsee kätevästi Samoan ja Fidzin välisellä reitillä. Apiasta matkaa kertyi 186 merimailia, johon kului 30 tuntia, vaikka puolet ajasta meillä oli kakkosreivi. Hanski nimittäin sai pienen ruokamyrkytyksen keskellä yötä syötyään kaupan banaanikakkua ja nukkui lopun matkaa. Ei ollut kiire perille.

Keskipäivän aikaan laskimme ankkurin riutan suojaamaan laguuniin pienen Falehaun kylän eteen. Oli lauantai ja päätimme siirtää maihinmenon ja muodollisuudet maanantaille. Hanski ei olisi jaksanut laskea jollaa ja perämoottoria sekä kävellä kolmea kilometriä etsimään viranomaisia, jotka tuskin olivat lauantaina töissä. Sunnuntaina Hanski oli saanut voimat takaisin, mutta Tongalla sunnuntai on kirkkopäivä, joten oli turha lähteä maihin. Kuuntelimme kirkonkelloja ja vietimme rauhallisen päivän lueskellen ja tutustuen tulevaan kohteeseen Fidziin.

Maanantaina saimme ensikosketuksen kylään: ujoja lapsia, välinpitämättömiä aikuisia, pieniä taloja, possuja, kanoja ja laihoja hevosia. Kävelimme pandanus- ja taroviljelmien reunustamaa tasaista asvalttitietä yhden naisen toimistoon, jossa hoidettiin kaikenlaisia asioita auton rekisteröinnistä maahantulomuodollisuuksiin. Toimisto käsitti koko talon, jossa oli yksi huone, kaksi ovea, pari ikkunaa, maalaamattomat vaneriseinät, pahvilaatikoita pitkin seinänvierustoja, eriparisia tuoleja, haalistuneita julisteita seinällä. Yhdessä nurkassa oli vahakankaalla päällystetty retkipöytä ja pari arkistokaappia. Pöydällä oli tietokone, tulostin ja mappikasoja. Nainen pyysi meitä odottamaan. Ihmisiä tuli ja meni. Paljasjalkainen mies maksoi jotain, toiset pistäytyivät vain juttelemassa. Nainen kääri saamansa setelit paperiarkkiin, kirjoitti jotain päälle ja sujautti sen takanaan tuolilla olevaan mustaan puulaatikkoon. Kun sitten lähdimme, hän lukitsi sen riippulukolla, mutta laatikon olisi hyvin voinut nostaa kainaloon.

Jouduimme maksamaan tullauksesta 150 pangaa eli noin 65 euroa, ja sitä varten kävimme viereisessä yhden huoneen talossa, jossa toimi pankki. Yksinkertainen puutiski oli päällystetty pääkaupunkia esittävällä turistiesitteellä. Seinillä oli uuden kuninkaan kruunajaisten kunniaksi uudistettujen setelien kuvat. Virkailija tarkisti vaihtokurssin puhelimitse ja saimme käsin kirjoitetun kuitin. Pankkiautomaatteja saarella ei ole.

Pienen odottelun jälkeen lähdimme tullinaisen tuliterällä, tahrattoman siistillä autolla veneelle ja poikkesimme terveyskeskuksessa pyytämässä terveysviranomaisen mukaan. Terveyskeskuksen pihalla nökötti kaksi nykyaikaista hammaslääkärin tuolia poratelineineen. Se pisti silmään, sillä kaikilla sinä aamuna tapaamillamme oli joko rikkinäiset hampaat, kultahampaita tai aukkoja rivistössä. Toivottavasti hammaslääkäri oli saanut uudet laitteet.

Laiturilla odotteli jo "maatalousviranomainen", jonka tehtävä on tarkastaa ettei veneessä ole ympäristölle haitallisia ruokatarvikkeita, lähinnä vihanneksia, hedelmiä ja lihaa. Käytännössä meille on aina vain sanottu, että emme saa viedä ruokatarvikkeita maihin, niin täälläkin. Vasta Uudessa-Seelannissa nämä viranomaiset todella käyvät kaapit läpi ja vievät tuoreet ja muut kielletyt elintarvikkeet (kuten hunajan ja kananmunat) pois.

Niuatoputapun viranomaisilla oli määräys tehdä paperityöt veneellä. Naiset olivat pukeutuneet tongalaiseen virka-asuun, pitkään hameeseen ja sen ympärille kiedottuun pandanuspalmun lehdistä punottuun "mattoon" eli kiekiehen. Myös miehellä oli "hame" eli lavalava. Ihmettelimme Hanskin kanssa, miten he pääsevat kipuamaan jollasta Mantaan, mutta se sujui kaikilta tottuneesti. Yhdellä kyydillä kolmea kookasta ihmistä ei kuitenkaan pystynyt kuskaamaan, vaan Hanski ajoi kaksi keikkaa. Tänä vuonna täällä on käynyt 24 vierasvenettä.

Varsinaiset muodollisuudet sujuivat rivakasti avotilan pöydän ääressä. Täytimme kaikenlaisia papereita, saimme leimat passeihin ja maksoimme 150 pangaa. Lähtiessä meidän tarvitsisi käydä vain tullitoimistonaisen luona.

Niuatoputapun saarella asuu noin 800 henkeä kolmessa eri kylässä. Lapsia on paljon, tullinaisen mukaan oppikoulussa on peräti 200 oppilasta. Sen lisäksi saarella on kaksi kansakoulua. Tavaralaiva oli juuri käynyt. Saarella on myös lentokenttä. Viereisellä jyrkkärinteisellä suppilon muotoisella Tafahin saarella asuu 20 henkeä.

Sata merimailia Niuatoputapusta luoteeseen sijaitsee Niuafo'ou, Tongan pohjoisin saari, jossa asuu noin 700 henkeä. Sen keskellä on iso kraaterijärvi. Saarella on kiitorata, mutta ei suojaavaa riuttaa eikä siten kunnon satamaa. Tarvikelaiva käy nelisen kertaa vuodessa. Niuafo'outa kutsuttiin joskus säilyketölkkisaareksi, sillä postinkulku hoidettiin heittämällä ohiajavasta laivasta vedenpitävään kankaaseen kääritty kirjetölkki veteen. Postinpitäjän oli uitava hakemaan kirjeet. Tarina ei kerro, kuinka posti kulki saarelta maailmalle.

Vuonna 2009 Samoan vesillä sattui peräkkäin kaksi 8 richterin maanjäristystä, jotka aiheuttivat tuhoisan tsunamin. Niuatoputapun taloja huuhtoutui mereen ja ihmisiä kuoli - yhden lähteen mukaan 10.

Huomenna kävelemme saaren pääkylään Hihifoon, joka sijaitsee kauimpana ankkurilahdesta, noin 5 km päässä lännessä. Kiire ei ole purjehtia eteenpäin, sillä koko viikoksi on luvattu 12 m/s tuulta ja nelimetrisiä aaltoja.