Mukavan rauhallinen viikko Niuatoputapulla on takana, huomenna lähdemme Fidzille. Olimme ainoa vene toissapäivään saakka, jolloin ensin englantilainen katamaraani saapui, sen jälkeen kolme jenkkivenettä.
Saarella ei ole mitään turisteille tai ulkopuolisille: ei majoitusta, ruokaa, kuljetusta, retkiä - ei edes postikortteja pienessä kaupassa. Kyläläiset ahkeroivat omissa töissään, naiset muokkaavat ja punovat pandanuksen lehdistä mattoja, miehet työskentelevät istutuksilla. Meneillään on myös kirkon (yhden kymmenestä!) katon kunnostus, se vaikuttaa talkootyöltä. Samaan aikaan EU:n rahoittaman sairaalan työmaa seisoo, koska kattomateriaali puuttuu. Sen pitäisi tulla kuukauden kuluttua laivalla, kertoi työmies, joka leikkasi ruohoa sairaalan pihalla ajan kulukseen.
Vuoden 2009 tsunamin jälkeen jokaisen kolmen kylän taakse on rakennettu maailmanpankin rahoituksella uudet asuinalueet, jotka ovat turvallisen korkealla. Samanlaiset pienet talot seisovat rivissä kukin yhtä suurella tontilla. Istutukset ja kukat tekevät alueista kuitenkin ihan viihtyisiä. Osa kyläläisistä asuu edelleen rannassa, mikä on ymmärrettävää: on viileämpää, vähemmän hyttysiä ja lyhyempi matka veteen. Naiset liottavat pandanuspalmun lehtiä viikon ajan joka päivä ennen kuin ne ovat valmiita punomista varten. Joka aamu joukko naisia on jo rantavedessä huljuttamassa pitkiä kimppuja, kun heräämme seitsemän maissa.
Niautoputapulla on paljon viljelyksiä: taroa, pandanusta, papaijoita, banaania ja meille tuntemattomia kasveja. Olemme kävelleet viljelysten halki pitkin "metsäteitä" ja aina jossain mutkassa joku on kitkemässä pois aluskasvillisuutta tai tekemässä jotain muuta. Työkaluna matchete. Ainoat näkemämme "työkoneet" ovat olleet ruohonleikkureita. Talojen seinustoilla näkyy pesukoneita, ja autoja on lähes joka pihassa. Sähkön jokainen tekee itse joko generaattorila tai aurinkopaneeleilla. Uuden näköiset katulamput toimivat aurinkopaneelilla. Täällä on matkapuhelinverkko ja muutaman talon pihalla on satelliittilautanen, ilmeisesti nettiä tai telkkaria varten.
Ruokaa laitetaan savuista päätellen edelleen paljon perinteisellä umu-uunilla eli nuotiossa kuumennetaan kiviä, joiden päälle juurekset ja liha tai kala ladotaan. Irrallaan juoksevia sikoja ja pikkupossuja on paljon, ja metsässä näimme pari lehmää ja sonnin. Veneitä on vain muutama eivätkä ne juuri liiku. Iltaisin mies tai pari kävelee heittoverkon kanssa pitkin rantaa, mutta saalis näyttää olevan laiha. Roskikset ovat pullollaan corner beef -lihapurkkeja. Ehkä possu ja avomeren kala ovat juhlaruokaa.
Niautoputapu on kiinnostava pinnallisesta tutustumisesta huolimatta. Harva paikka on enää näin autenttinen ja välinpitämätön ulkopuolisia kohtaan. Kuitenkaan täällä ei eletä samoin kuin sata vuotta sitten, vaan elämäntapa on sekoitus uutta ja vanhaa.
Matkaa Fidzin Savusavuun on 420 merimailia ja perillä olemme laskujen mukaan torstaina. Ensi yönä rintaman pitäisi kulkea ylitsemme, jonka jälkeen alkaa tuulla kaakosta, mutta rintama on liikkunut hitaasti. Olisi parempi odottaa vielä, mutta kirjauduimme jo perjantaina ulos maasta, joten huomenna, maanantaiaamuna lähdemme. Etenemistä voi taas seurata sijaintikartasta.
Enpä olisi uskonut että EU:n rahoitus yltää noinkin kauas.
VastaaPoistaari a