Bussilla sairaalaan

Sisäänkirjautuminen Fidzille meni myöhään perjantai-iltapäivään, joten maksu terveysvirastolle (72 euroa) ja bioturvallisuusvirastolle (37 euroa) jäi maanantaille. Ymmärrettävästi veneessä käyneet virkailijat eivät ottaneet rahaa vastaan, eikä meillä Fidzin dollareita tietenkään edes ollut, kun emme olleet saaneet käydä maissa ennen muodollisuuksien hoitamista.

Olemme Copra Shed marinan poijussa (7,50 euroa/vrk).
Marina ilmoitti viranomaisille tulostamme ja hoitaa Fidzillä
tarvittavan purjehdusluvan. Mutta parasta on kuuma suihku!

Vastapäätä marinaa asuvat hedelmälepakot, jotka ovat
pirteimmillään illalla. Varsin äänekkäitä ja noin variksen kokoisia.

Maanantaina Hanski alkoi korjata matkalla vääntynyttä kaidetolppaa, joten lähdin hoitamaan maksut. Kävelin lyhyen matkan tullitoimistoon, jonne oli käsketty mennä. Väärä paikka. Bioturvallisuustoimisto (joka vastaa vihannesten, hedelmien ja lihan turvallisuudesta sekä syöpäläis- ja tuholaiskontrollista) löytyi toiselta puolelta kylää kulahtaneesta vaaleanvihreästä virastotalosta, jossa toimi myös sosiaali- ja opetustoimisto. Suunnistin sattumalta oikealle ovelle, vaikkei missään näkynyt kylttejä. Täällä valtaosa kauppojen ja virastojen kylteistä on käsin maalattuja, mikä luo ihan oman tunnelmansa ja saa miettimään kylttimaalarin katoavaa ammattikuntaa.

Purjehdus Niuatoputapulta Fidzille oli aika rankka aaltojen vuoksi:
avotilaan tuli jatkuvasti vettä ja yksi iso aalto irrotti tuulisuojat, väänsi
kaidetolpan vinoon, katkaisi preventterin pleissauksesta (taas),
vei mennessään vinssinkammen (halvan, jonka lukko ei toiminut),
hajotti puominkannattimen ja pärskäytti vielä vettä sisään oviaukosta
(jossa Hanski seisoi) suoraan naviskapöydän ja sähkötaulun päälle.
Kuvassa keli on jo tyyntynyt. Alussa oli 15-17 m/s.

Hanski joutui kaivamaan hitsausvehkeet esille, jotta sai
korjattua vääntyneen kaidetolpan. Tuulisuojaan osunut
vesimassa väänsi tolpan, jatkossa suoja tulee olemaan
heikommin kiinni, jotta se antaa periksi eikä tolppa.

Käsin maalatut kyltit tekevät kylän ilmeestä omanlaisensa.

Saatuani kuitin jatkoin matkaa terveysvirastoon, jonka olimme paikallistaneet jo sunnuntaikävelyllä. Talon - tällä kertaa kirkkaan sinisen - alakerrassa toimi tuomioistuin ja seinustalla isutui rivi ihmisiä odottamassa juttunsa käsittelyä. Kiipesin ulkoportaat yläkertaan ja löysin toimiston, jossa ei kuitenkaan ollut jotain kirjauskirjaa, minkä vuoksi maksua ei voitu ottaa siellä vastaan.
"Mene sairaalaan maksamaan, se on viiden minuutin kävelymatkan päässä", sanoi virkailija. Arvasin jo silloin, että viisi minuuttia tarkoitti ainakin viittätoista. Lähdin talsimaan maantien piennarta auringon paahtaessa kuumasti. Onneksi liikennettä oli vähän.  Savusavun kylä ei levittäydy laajalle, vaan tie mutkitteli keskellä pusikkoa ja viljelyksiä. Noin 15 minuutin kuluttua näin rakennuksia, jotka olisivat voineet olla sairaala, ja suunnistin kohti päärakennuksen oloista pitkää taloa. Vasta lähellä näin tekstin "Poliisin päämaja". Palasin tielle ja jatkoin kävelyä. Tulin pieneen kylään, jossa oli tiheässä aaltopellistä rakennettuja vaatimattomia taloja. Osa oli maalattu heleillä vaaleilla väreillä ja niitä ympäröi siistit pihapiirit istutuksineen. Värikästä pyykkiä roikkui pitkät rivit narulla kuivumassa.
Käveltyäni yhteensä noin 20 minuuttia saavuin sairaalan käsinmaalatulla kyltillä varustetulle portille. Sairaala käsitti useita matalia rakennuksia, ja harhailtuani lasten rokotuspisteen ja hammashoitolan luona menin sisään pääovesta, jonka edessä seisoi ambulanssi. Odotushuoneessa oli muutama ihminen ja sairaanhoitaja, jonka päähän oli pinneillä kiinnitetty pienen pieni valkoinen hilkka, ammattikunnan tunnusmerkki, sillä muuta virkaa tuolla tärkätyllä päähineellä ei kyllä ollut.  Löysin
hallintotoimiston ja sain maksettua kiskurimaisen 163,50 Fidzin dollarin (72 euroa) maksun siitä, että olimme ruksanneet  EI kysymyksiin kuten "onko joku kuollut veneessä, onko jollain kolera (tai vastaava vakava sairaus) tai onko jollain kuumetta tai yskää".

Ostimme paikalliset simkortit puhelimiin ja taas olemme online.

Myös täällä  kuten Samoalla vihannes- ja hedelmätori on paras ostospaikka,
ja kasvispainotteinen menu jatkuu. Sekalaisten ruokakauppojen liha ei
houkuttele, kanaa saa vain kokonaisena pakasteena. Tosin löysimme
Fiji Meat -nimisen pienen puodin, josta saattaa löytyä ostettavaa.
Tähän mennessä olemme syöneet matkalla saatua mahimahia.

Noin 3000 asukkaan Savusavu käsittää yhden kadun, jonka varrella on
lukuisia supermarketiksi itseään kutsuvia puoteja sekä muita pikkukauppoja.
Fidzin saarivaltio kuuluu Melanesiaan ja ihmiset ovat eri näköisiä kuin
Polynesiassa. Lisäksi täällä on vahva intialaisväestö, joka on perua
brittivallanajalta, jolloin Intiasta tuotiin työläisiä sokeriruokokoviljelmille.
Fidzi itsenäistyi 1970.

Päätin palata Savusavuun bussilla ja varmistin kysymällä, että sairaalan pihalle kaartava bussi toisaan meni sinne. Mutta bussi kääntyikin risteyksestä vastakkaiseen suuntaan. Uskoin kuitenkin neuvoihin ja istuin tiiviisti 30 eurosenttiä maksaneessa kyydissä täpötäydessä linjurissa. Käännyimme hiekkatielle ja kiertelimme asuinaluetta, joka oli vauraampi kuin aaltopeltikylä; talot olivat siistejä ja varsin kookkaita. Melkein kaikilla oli ikkunoissa metalliverkko tai tiheät puurimat - varkaiden vuoksiko? Tilavat pihat oli aidattu ja monessa seisoi auto. Harmitti, ettei ollut kameraa mukana. Bussi ajoi maltillisesti ja vasta kun se oli kokonaan pysähtynyt, poisjäävä nousi penkistä ja astui rauhallisesti alas avonaisena pidettävästä ovesta. Ikkunalaseja ei ollut, tuuli vilvoitti mukavasti. Sitten palasimme päätielle ja käännyimme oikeaan suuntaan. Bussi kiersi vielä toistamiseen sairaalan pihan kautta ennen kuin suuntasi Savusavuun. Mielenkiintoinen sairaalamatka, joka houkutti tuohon iltapäivälehtityyliseen otsikkoon :-).

Aamutaivas sai ottamaan Pilvibongarin oppaan esiin: harvinainen
Kelvin-Helmholzin aaltopilvi muodostuu eri suuntiin puhaltavien
tuulten välissä. Kiitos tarpeellisesta kirjasta Minna ja Sanna!