Kaksi saarta, kaksi tarinaa

Matkalla Vanua Levun pohjoispuolelle pysähdyimme Rabin saarella, jolla on erikoinen historia. Britit ostivat saaren vuonna 1941 ja pakkosiirsivät sinne vuonna 1945 Kiribatiin kuuluvan Banaba-saaren asukkaat, koska halusivat louhia Banaballa fosfaattia.

Banabalaiset olivat tulleet sotaa ja japanilaisia miehittäjiä pakoon Kiribatin Tarawa-saarelle, ja heille valehdeltiin, ettei Banaballa ollut enää taloja jäljellä. Tuhannen meripeninkulman päässä Rabilla heitä odotti luvattujen talojen sijaan teltat. Osa vuonna 1945 siirretystä 800:ta ihmisestä oli ollut japanilaisten vankileirillä ja huonossa kunnossa - 40 kuoli heti alussa. Banabalaisia siirrettiin Rabille vielä 1970- ja 80-luvuillakin.
Fosfaattikaivos lopetti toimintansa 1979 ja pieni osa ihmisitä palasi Banaballe. Nykyään Banaballa asuu noin 300 henkeä. Rabin väiluku on 5000. Banabaa hallitaan Rabilta käsin.

Buakonikain kylä piiloutuu mangrovepuskiin, vain kirkko kurottelee
näkyvissä.

Rabissa elämänmeno ei juuri ole muuttunut vuosikymmeniin.
Kanoottia käytetään kalastukseen.

Rabin pohjoispuolella on Albert Cove, kaunis ankkuripaikka.

Rabin asukkaat puhuvat edelleen omaa gilbertin kieltään. Fidzinkielisen bula-tervehdyksen sijaan meille sanottiin mauri, hei! Saaren neljä kylää on nimetty Banaban kylien mukaan: Tabwewa, Tabiang, Uma ja Buakonikai. Vuonna 2005 rabilaisille myönnettiin Fidzin kansalaisoikeudet.

Joukko saarelaisia oli tullut Albert Coveen kaatamaan santelipuita.
Naiset kokkaavat, kun moottorisaha laulaa. Lahdessa on pari olkikattoista
majaa ja iso vesisäiliö lyhyitä vierailuja varten.
Michael avaa antamaamme keksipakettia.

Nuori mies kiipesi rivakasti palmuun pudottamaan
kookoksia. Päällimmäinen kuori lähtee terävän
puuseipään avulla.

Hanskilla kesti aika kauan saada kuori irti. Monica katsoo ja yrittää neuvoa.

Vanua Levun pohjoisrannalla ensimmäinen ankkuripaikkamme oli Also-saaren kupeessa. Saaren nimi oli aikoinaan Qaraicikobia, mutta vuonna 2002 se lahjoitettiin amerikkalaiselle purjehtijapariskunnalle Jim ja Kyoko Bandylle.

He olivat lähteneet Aslo II -purrellaan vuonna 1999 San Fransiscosta kiertämään maapalloa, mutta eivät päässeet Fidziä pidemmälle. Kun Also II purjehti tänne Vanua Levun "nurjalle puolelle", oli edellisen matkaveneen vierailusta kulunut 8 vuotta. Jim alkoi auttaa paikallisia korjaamalla heidän veneitään ja moottoreitaan, mikä johti lopulta kokonaan uuden veneen rakentamiseen - yhdessä paikallisten kanssa. Kyläläiset halusivat pariskunnan jäävän ja niin heille annettiin 7 hehtaarin saari.

Also II ajautui rantaan vuonna 2009, kun Thomas-sykloni riepotteli saarta.

Jim rakensi Alson mastosta HF/MF-radioantennin.
Hän piti vuosia "Rag in the air" -radionettiä.

Nyt 15 vuotta myöhemmin saarella toimii pieni kauppa sekä polttoainemyynti, mikä helpottaa läheisen pikkukylien asukkaiden kauppareissuja. Aikoinaan matka Lambasaan ostoksille kesti 4 tuntia suuntaansa, nykyään 2 tuntia, mutta harvalla on auto, joten kyyti maksaa.
Bandyt viljelevät saarellaan kaikenlaista ananaksista kookoksiin ja sitruunoihin. Jim paransi kookosöljyn puristusmenetelmää ja nyt he myyvät neitsytkookosöljyä.

Kyläläisiä tuli kaupoille jopa sunnuntaina.

Mela hoitaa kauppaa ja auttaa keittiössä.

Vietimme eilen hengästyttävän mielenkiintoisen kuusituntisen Jimin seurassa. Hän on persoona, joka ei tuhlaa aikaa small talkiin eikä kaihda mitään keskustelunaiheita. Mutta osaa myös kuunnella. Puhuimme niin politiikasta, kirjoista, suomalaisista lämmitysjärjestelmistä kuin merihistoriastakin. Välillä söimme Kyokon valmistaman herkullisen kana-lounaan.

Kyoko keittiössään, jossa on myös jääkaappi ja pakastin.
Sähkö tehdään aurinkopaneeleilla ja generaattorilla.

Jimillä oli ehtymätön tarinavarasto.