Purjeella marinaan

Korjauslahti Buan jälkeen olemme pääasiassa purjehtineet, koska on ollut hyvä tuuli. Siksipä emme tienneet, ettei moottorin vika olekaan kokonaan korjattu. Kone kävi ne muutamat kymmenet minuutit, jotka ankkurilahden perukkaan ja sieltä poislähtöön tarvittiin. Vasta lähellä määränpäätä, uloskirjaussatama Lautokaa, Hanski kurkisti konehuoneeseen. Ruiskutuspumpusta suihkusi dieseliä!

Olimme juuri ajaneet ankkurilahdesta ulos ja oli taas lähes tyyntä. Nostimme purjeet, mutta annoimme koneen käydä vapaalla. Pian saavuimme Lautokan ankkurialueelle, mutta 15 metrin syvyys ei houkutellut ankkuroitumaan. Entä jos kone ei enää starttaisi ja rekaisimme? Päätimme purjehtia parin merimailin päässä olevaan Savani-lahteen, joka on parempi ankkuripaikka kuin kaupungin edusta. Sammutimme koneen ja lähdimme kryssimään kevyessä tuulessa.

Meilasin parille kaverille tilanteemme; meidän oli ollut määrä tavata Savani-lahdessa. Vastauksena sain tiedon, että läheisessä Vuda Point marinassa on sisääntuloväylän varrella seinämäpaikka vapaana. Se ei ollut varsinainen venepaikka, mutta siihen voisi mennä. Soitin itsekin marinaan ja sain saman tiedon. Paikka vapaa, muuten marina täynnä. Sinne siis!

Vuda Point marina on pyöreä potero, joka on kaivettu matalaan veteen. Sen tuloväylä, poteron varsi, on kapea: Manta ei mahtuisi siihen poikittain. En tiedä olisimmeko uskaltaneet purjehtia sisään marinaan, ellei kone olisi lähtenyt käyntiin. Se lähti, mutta oli vapaalla vain varmistamassa, ja seilasimme sisään genuankulmalla riutta pelottavan lähellä kumpaakin kylkeä. Kukaan ei ollut vastannut VHF-kutsuihin, vaikka minun oli käsketty ottaa yhteys laiturihenkilökuntaan ennen sisäänajoa.

Pyöreä marina-allas, keskellä odotuspoiju.

Väylän päässä oikealla puolella oli baari, vasemmalla seinämä - jossa oli kolme venettä! Yksi iso työvene, katamaraani ja pieni pursi. Missä meidän paikkamme? Mitä tehdä? Silloin baarista kurkotti mies, joka huusi: "Oletteko te se vene, jolla on koneongelma?" Helppo arvata, tuskin Vudaan yleensä tullaan purjein. Hän sattui olemaan marinan pomo ja opasti meidät seinämä-katamaraanin kylkeen. Siinä vaiheessa olimme jo tulleet täysin tyveneen ja rullanneet genoan sisään. Hanski käytti konetta muutaman metrin siirtymiseen katin viereen.

Vuda marinan sisäänajo.

Sisäänajon alkupäässä on oikealla ravintola, jonka terassilta marinan
pomo näki meidät. Menimme aluksi katin kylkeen vasemmalle.

 Mikä helpotus! Kävimme toimistossa maksamassa ja laitoimme omat köydet myös maihin. Siinä vaiheessa meille oli yllättäen löytynyt venepaikka. Kone käynnistyi taas ja ajoimme hissukseen paikalle marinaveneen saattelemana.

Tänne voi jättää veneen syklonikaudeksi - kuoppaan.

Kuopaveneet telakalla.

Että tällaista. Hanski on ollut koko päivän ruiskutuspumpun kimpussa. Minä lähdin bussilla Lautokaan etsimään Torx-avainta (=työkalu), mutta luovutin seitsemän rautakaupan jälkeen. Vain yhdessä myyjä tiesi, mitä etsin. Veneellä Hanski oli onneksi ratkaissut työkaluongelman ja päässyt purkamaan konetta.

Niin, entä ne kymmenen kavapuskaa, sevusevut ja kyläpäälliköt? Emme tavanneet yhtään kyläpäällikköä, joten nyt voimme laittaa kavakaupan pystyyn. Taisi olla purjehdusoppaan tieto vanhentunutta.

Lisäys tiistaina 10.10.: Hanski sai pumpun tiivisteen vaihdettua ja kone käy!