Isla Robinson Crusoe

Löysimme kirjaston, jossa on netti. Ei wifiä, vaan piuhan päässä oleva kone, johon saa varata tunnin ajan. Tuli ihan vanhat ajat mieleen. Tähän saakka tämä on ollut tosi autiosaari: ei nettiä! Ainoastaan puhelimissamme toimivan chileläisen prepaid-kortin edge-yhteys (muistaako kukaan edes mikä edge on: hitaampi kuin 2G). Toivon kirjastossa saavani kuvia blogiin.

Tiistaiaamuna saari oli lahella ja kaukana, suoraan tuulessa.

Keskiviikkoaamun valjettua ajoimme satamalahteen.

Paikallisen naisen mukaan saarella asuu nykyään tuhat ihmistä. Vuoden 2010 tsunami pyyhkäisi rannasta kaiken pois ja jälleenrakennus on yhä käynnissä. Viranomaiset viivyttelivät tsunamihälytyksen antamisessa ja 16 ihmistä kuoli. Olisi menehtynyt useampikin keskellä yötä, mutta 12-vuotias tyttö heräsi, näki lähdella poukkoilevat veneet ja juoksi soittamaan torin hätäkelloa.

Nakyma satamalahdelle. Laituriin on helppo jattaa jolla.

Tsunami oli isku turismille, mutta nyt toiminta näyttää elpyneen. Kylässä on aika monta pientä majataloa, jokusen turistin näköisenkin olemme bonganneet.
Kyläläiset ovat cooleja, kaikkia tervehditään kuten pikkupaikoissa on tapana, mutta emme herätä sen enempää kiinnostusta. Pikkuisissa kaupoissa on kaikenlaista kuivamuonasta juustoon ja jopa jäätelöön, mutta mitään tuoretta ei ole. Ei sen puoleen, että olisi vielä tarvis: meillä on kaikkea salaatista tomaatteihin.

Rantakaistale on kapea, sen jalkeen kyla levittaytyy rinteille.

Eilen ostimme kalastajalta fileen jotain tuntematonta valkolihaista lajia. Hieman sitkeä, mutta hyvä. Kuuluisia hummereita ei ole näkynyt. Lahdella on kymmeniä avonaisia paatteja, osa lähtee aamulla merelle ja tulee illalla kalansaaliin kanssa takaisin.

Tama paatti oli lahdossa viemaan tavaraa 70 mpkn paassa olevalle Aleksander Selkirk -saarelle.

Niin siitä saapumisesta vielä. Kun saari jo näkyi ja matkaa oli jäljellä enää 40-50 mpk, vastatuuli alkoi voimistua. Pohjoistuulella tämä lahti on kelvoton, joten kiire loppui siihen. Eteläisiin lahtiin ei ollut järkeä mennä, sillä tuuli kääntyisi 180 astetta keskellä yötä. Luovimme 15 sekuntimetrin tuulessa koko päivän ja yön. Päivällä se menetteli, mutta yön pimeydessä tuntui hullulta ryskiä edestakaisin. Keskiyöllä saapui rintama puuskineen ja sadekuuroineen. Sitä kesti toista tuntia ja sitten tuuli kääntyi. Purjehdimme minimipurjeilla hissukseen saarta ympäri ja aamulla olimme satamalahden kohdalla. Oli vielä pimeää, joten odottelimme. Vasta klo 8-9 näki riittävästi. Ja lahdella olimme tyytyväisiä viivyttelystä, sillä se oli täynnä veneitä ja poijuja, osa näkymättömiä muovipullomallia.



Armadasta ohjattiin meidat lahden italaidalle.
Torstaina tuli paikallinen purjevene Valparaisosta ja viikonloppuna
on saapumassa kokonainen regatta, saasta riippuen 5-10 venetta.

Vaikka satamalahti on saaren pohjoispuolella, vallitsevalta tuulelta suojassa, viuhuu tuuli alas jyrkkiä vuorenrinteitä, 15-20 m/s helposti, eikä nyt ulkona edes tuule kovaa. Laitoimme tandemankkurin ja 40 m kettinkiä 10 metriin. Pohjassa on hyvä pito. Yöllä viuhui niin, että tuli ihan tuulinen Tulimaa mieleen, mutta nukuimme rauhassa tuplaan luottaen.