Mahi mahi

Piti päivittää blogi jo eilen, mutta hyvä että unohtui, nyt on kerrottavaa. Olin juuri ottanut pussisuihkun peräkannella, kun kela vinkasi. Kala! Ilman silmälaseja, märkä tukka naamalla yletyin kaasukahvaan ja pysäytin vauhdin. Olimme ajaneet puolesta pävästä koneella, kun tuuli ei riittänyt edes spinnulle. Hanski otti vavan ja samassa kullanhohtoinen vonkale hyppäsi korkealle ilmaan. Mahi mahi, dorado, kultamakrilli - kauniilla kalalla on monta nimeä.

Hanski aloitti väsyttämisen. Emme juuri puhuneet, niin jännittyneitä olimme. Halusimme kalan. Minä syödä sen, Hanski taistella ja syödä. Kala jaksoi vetää ja hyppiä. Hanski kelasi ja päästi siimaa. Kun mahi tuli tarpeeksi lähelle venettä, se sai uutta intoa vetää ja venkoilla. Ajoimme hissukseen eteenpäin ja väsytimme kalaa. Voitto ei ollut vielä lainkaan varma, vaikeinta oli kalan saaminen veneeseen. Koukku ja nuija olivat valmiina, samoin Kap Verdeltä ostettu paloöljynmakuinen viina tainnuttamiseen.

Tunnin kuluttua mahi alkoi väsyä ja tuli perässä kyljellään, mutta vielä kerran se sai lähestyvästä lopustaan voimia venkoilla. Otin vavan, Hanski oli valmiina kalakoukun kanssa. Isku! Koukku irtosi pyristelevästä kalasta. Se sai uutta puhtia, ja oli annettava vielä kerran siimaa. Uusi yritys ja kala nousi peräkannelle. Hanski painoi sitä kaikin voimin kanteen, sillä nyt alkoi 15 minuuttia kestävä kuolinkamppailu, sätkiminen ja potkiminen. Liukas ja voimakas mahi olisi vielä voinut päästä vapauteen. Lopulta uskalsimme nauraa ja hihkua! Meillä oli tuoretta kalaa ainakin kolmeksi päiväksi. Kalapuntarin lukema osoitti 9 kg.

Panin heti perunat tulelle ja tunnin kuluttua istuimme avotilan pöydän ääressä syömässä voissa paistettua mahi mahia. Moottorointi ei enää harmittanut. Tarvitaan riittävästi vauhtia (nyt 5 kn), että kala kiinnostuu vieheestä. Tällä kerralla punainen mustekala toimi.

Tämän päivän toinen erikoisuus oli aamupäivällä bongtut kaksi isoa valasta. Aiemmin ei merinisäkkäitä ole näkynyt.

Sitten tavallisimpiin asioihin.

Vauhdikkaan alun jälkeen tuuli on päivä pävältä tyyntynyt ja vuorokausimatkat lyhentyneet: 144 mpk, 133 mpk, 85 mpk ja tänään lauantaina 97 mpk. Tulimme pari vuorokautta genaakkerilla, osan aikaa toiselle puolelle spiirattu genoa. Kurssi mutkittelee plotterin ruudulla kuin emme osaisi päättää minne mennä. Mutta se kuvastaa tuulen suunnan vaihtelua.
Olemme pyrkineet luoteeseen, korkeapaineen yläpuolelle. On tasapainottelua, kuinka paljon pohjoiseen eli pois kohteesta suuntaa. Suoraan kohti Rapa Nuita (Pääsiäissaarta) ei kannata mennä, sillä silloin joutuu useiksi päiviksi korkeapaineen tyveneen. Nyt toivomme pläkän jäävän yhteen päivään ja silloin on varaa ajaa koneellakin. Vaikka polttoainetankit ovat täynnä, voi Rapa Nuilla olla hankala saada dieseliä - joka tapauksessa se on tuotava maista kanistereilla.

Vesikone tekee puolisuolaista vettä. Hanski tutki laitetta ja totesi sen olevan mekaanisesti rikki. Ei hajuakaan miksi. Ennen lähtöä kone teki hyvää vettä. Vesi on liian suolaista juomiseen, mutta tiski- ja pesuvedeksi se käy.

Vahtivuorot ovat pyörineet neljän tunnin jaksoissa. Vahdissa ei juuri ole tekemistä, joten kirjoja kuluu yksi yössä. Joka ilta olemme radiopuhelinyhteydessä yksinpurjehtija Hansiin matkalla Pto Monttista Marquesassaarille.